Sodan jälkeen Suomesta rakennettiin hyvinvointivaltio. Hyvinvointivaltiossa ongelmat ratkaistaan rahalla eli ihmiselle annetaan taloudellista tukea tai palkataan asiantuntija auttamaan häntä. Tiettyyn pisteeseen asti hyvinvointivaltion kasvattaminen oli mielekästä. Viime vuosikymmeninä on kuitenkin huomattu, että vaikka hyvinvointivaltiota yhä kasvatetaan, ihmisten hyvinvointi ei enää lisäänny, pikemminkin päinvastoin.
Ongelma on siinä, että hyvinvointivaltio ei kanna enää vastuuta vain lapsista, vammaisista ja vanhuksista vaan sellaisistakin ihmisistä, jotka kykenisivät itse kantamaan vastuuta sekä itsestään että toisista. Jos terveeltä ihmiseltä riistetään mahdollisuus kantaa vastuuta, häneltä riistetään samalla elämän merkityksellisyys, mikä helposti johtaa masennukseen tai päihteiden käyttöön.
Vastuuyhteiskunnan rakentaminen merkitsee sitä, että yhteiskunta antaa jatkossa ihmisille taloudellisen ja asiantuntija-avun lisäksi kevyen työnnön kantaa vastuuta eli ratkaista sekä omia että toisten ongelmia vastavuoroisella auttamisella. Jotta tähän päästään, yhteiskunnan rakenteita on muutettava. Niitä puolestaan voidaan muuttaa vain, jos uskalletaan kyseenalaistaa perinteinen ajattelu. Sen tämä blogi tekee.
Tutkimukset osoittavat, että ihmiset haluavat tehdä toisille ihmisille hyvää ja maksaa toisilta saamaansa hyvää jossain muodossa takaisin. Kahdenvälisen vastavuoroisuuden rinnalla puhutaan yleistetystä vastavuoroisuudesta. Autettu ihminen maksaa saamansa avun auttamalla puolestaan jotain kolmatta ihmistä esimerkiksi menemällä luovuttamaan verta tai ryhtymällä jonkin järjestön vapaaehtoiseksi. Hyvinvointivaltiolta saatua ns. viranomaisapua ei yleensä mielletä avuksi, joka synnyttäisi kiitollisuutta ja vaatisi vastavuoroisuutta. Kun yhä suurempi osa ihmisten saamasta avusta on pitkään saatu yhteiskunnalta eikä toisilta ihmisiltä, myös vastavuoroisuuden synnyttämä, eri väestöryhmiä yhdistävä ja koko yhteiskuntaa koossapitävä ”liima” on jäänyt muodostumatta. Kun ryhdytään rakentamaan vastuuyhteiskuntaa, tätä yhteiskuntaa koossapitävää ”liimaa” alkaa jälleen muodostua.
Vastuuyhteiskunnan rakentaminen pähkinänkuoressa:
Vastuuyhteiskunnan rakentaminen merkitsee sellaisten yhteiskunnallisten rakenteiden luomista, jotka antavat ihmiselle kevyen työnnön ryhtyä auttamaan itseään ja toisia tiedoillaan, taidoillaan ja verkostoillaan.