Joskus se on pienestä kiinni…

Alakoulua käyvän Valtterin todistuksessa tekninen työ on kymppi, mutta kaikki muut arvosanat ovat heikkoja. Pojan ulkoisesta olemuksesta välittyy viesti: minusta ei ole mihinkään. Yhtenä päivänä Valtteri auttaa minua koristelemaan koulun ruokasalin seuraavan päivän juhlaa varten. Haukon henkeä nähdessäni, kuinka taitavasti hän toimii ja kuinka näppäriä kiinnitysmenetelmiä hän keksii. Kerron sen hänelle. Samalla kerron hänelle, kuinka teknisen työ opettaja totesi hiljattain opettajainhuoneessa, että ”Valtteri onnistuu kaikessa, mihin ryhtyy”. Sanon pojalle, että hänestä tulee isona loistava puuseppä. Seuraavana päivänä englannin tunnin jälkeen Valtteri näyttää minulle innostuneena ja ylpeänä paperiarkkeja, joille hän on kirjoittanut suuren määrän sanoja englanniksi. Hän myös ryhtyy viittaamaan tunnilla innokkaasti. Tuntuu kuin hän olisi herännyt eloon.

Itseään toteuttava ennustus

En tiedä, kuinka pitkälle sanani riittivät ja kohtasiko poika koulutaipaleellaan myös jonkun muun, joka saattoi rohkaista häntä eteenpäin. Toivon niin. Luin joskus kirjan, jossa opettajaksi valmistuneet kertoivat siitä, millainen merkitys yksittäisillä opettajilla oli ollut heille. Eräs henkilö kertoi jotenkin näin: Olin ihan maassa, millään ei ollut merkitystä. Kun eräs opettaja palautti kokeita ja ojensi paperin minulle, hän kuiskasi ”Sinä kyllä selviät”. Nuo sanat muuttivat koko elämäni. Niistä tuli itseään toteuttava ennustus.  

Tavallinen ihminen pystyy siihen, mihin ammattilainen ei

RoRo-ryhmän vetäjä tai joku ryhmäläinen voi joskus osata sanoa juuri oikeat sanat jollekin ryhmäläiselle. Joskus sanojen sijaan tarvitaan tekoja. Hiljattain luin kahden ammattilaisen puheenvuoron. Toinen hoiti työkseen ylipainoisia, toinen alkoholisteja. Molemmat totesivat, että hoidettavat hyötyvät moniammatillisesta tiimistä, mutta tarvitsisivat myös vertaistukea. Tapaaminen ammattilaisen kanssa pari kertaa viikossa ei riitä.

Kuten aiemmin jo olen maininnut, RoRo-ryhmissä voidaan sekä liikkua yhdessä päivittäin pienissä ryhmissä että opetella valmistamaan terveellistä ruokaa. Myös alkoholisti voi saada ryhmästä apua. Joku voi tarvita sen, että toinen ryhmäläinen hakee hänet joka aamu kotoa. Jollekin perjantai-ilta on alkoholin suhteen kriittisin päivä ja juuri silloin hän tarvitsisi tukea. Siinä tapauksessa toisten RoRo-aikaa voidaan laittaa perjantai-iltoihin. Voidaan sopia, että toiset tekevät joka perjantai-ilta alkoholin liikakäytöstä kärsivän Villen kanssa jotain sellaista, jota he tekisivät muutenkin ja jota Ville on valmis kokeilemaan. Yhtenä perjantaina hän menee Pertin kotiin saunomaan ja katsomaan elokuvan. Toisena perjantaina hän lähtee Pekan ja hänen lastensa kanssa lätkämatsiin. Yhtenä perjantaina hän menee Kaisan kanssa kirkolle laulu- ja pizzailtaan. Maija ja hänen puolisonsa ottavat Villen yhtenä perjantai-iltana kotiinsa katsomaan, millainen on perjantai-ilta kolmen vauhdikkaan 2-7 -vuotiaan kanssa. Tiina ottaa Villen avukseen tekemään ruokaa illanviettoa varten, johon Ville sitten osallistuu siinä missä Tiinan toisetkin ystävät. RoRo-ryhmäläisistä kenellekään ei ole salaisuus, että ohjelmalliset perjantait on suunniteltu siksi, että Ville saa apua. Perjantaisin sitä ei kuitenkaan alleviivata; tärkeintä on viettää mukava ilta.

Mitä järkeä?

Joskus RoRo-ryhmässä tehdään asioita, jotka voivat herättää kysymyksen: Mitä järkeä tuossa on? Mitä järkeä on esimerkiksi siinä, että pitkäaikaistyötön Meeri opettaa Ossi-insinöörin neulomaan sukat? Auttaako se muka Ossia työllistymään? Luultavasti ei – mutta se voi auttaa Meeriä työllistymään. Meeri on ollut pitkään masentunut ja hänen itsetuntonsa on romahtanut. Työllistyminen ei ole helppoa, jos ihmisen koko olemus huutaa ”minä olen surkea enkä osaa mitään.” Jos Ossi ihmettelee ääneen Meerin taitavuutta ja Meeri näkee, kuinka Ossilla puolestaan on suuria vaikeuksia saada silmukat pysymään puikoilla, hänen itsetuntonsa kohenee: ”Tämän asian minä osaan – ja minä kyllä pystyn opettamaan tuolle insinöörille, miten sukat neulotaan.” Kuvitellaan, että Ossi harkitsee avioliittoa Maijan kanssa, jolla on 13-vuotias tytär Piritta. Ossi ymmärtää, ettei ole helppoa ryhtyä yhtäkkiä isäpuoleksi teinille. Ossi kuitenkin huomaa, että Piritta pitää neulomisesta. Yhtenä päivänä Ossi näyttää Piritalle kutimensa ja pyytää tältä hiukan apua. Se murtaa jään ja Ossi huomaa, että Piritta alkaa vähitellen suhtautua häneen uteliaan hyväksyvästi.

Asiantuntijayhteiskunnasta vastuuyhteiskuntaan

Suomesta on rakennettu asiantuntijayhteiskunta. Olemme alkaneet uskoa, että vain koulutettu asiantuntija osaa auttaa meitä tai läheisiämme. Se on kuitenkin valheellinen uskomus. Kun RoRo-ryhmät otetaan käyttöön, ne tulevat osoittamaan, että kuka tahansa voi tavalla tai toisella auttaa toista – kunhan kaksi ihmistä saadaan kohtaamaan toisensa. RoRo-ryhmä on kohtaamisten mahdollistaja.