Oppimisen eroja voi tasoittaa

Tavallisesta päivälukiosta ylioppilaaksi kirjoittanut nuori kertoi minulle, ettei osallistunut koulunsa ylioppilasjuhliin. Hän kävi vain hakemassa koulusta todistuksen. Kotonakaan ylioppilaaksituloa ei nähty tarpeelliseksi juhlia. Miksi ihmeessä nuorelle ei järjestetty juhlia? Sitä jäin miettimään nuoren kanssa juteltuani. Ehkä siksi, että perheen verkostot olivat niin ohuet, ettei ollut yhtään sukulaista tai tuttavaa, jonka olisi voinut kutsua juhliin. Ehkä siksi, että rahat olivat niin tiukalla, ettei ollut mahdollisuutta ostaa tarjottavaa. Ehkä siksi, että perheessä ei vain ollut tietoa siitä, että useimmat perheet järjestävät nuorelleen juhlat. Tuo nuori ei saanut juhlia eikä siten myöskään runsaita onnitteluja hyvin suoritetusta työstä, tsemppausta ja rohkaisevia kortteja.  

Oppimistulokset heikkenevät ja erot oppilaiden välillä kasvavat

Mediassa on alkuvuodesta ollut esillä suomalaislasten ja nuorten oppimistulosten heikkeneminen ja siihen liittyen oppimisen erojen kasvu. Se puolestaan on osin liitetty perheiden sosioekonomisiin eroihin. Helsingin sanomien artikkelissa kaksi asiantuntijaa pohtii syitä oppimistulosten romahtamiseen https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009322569.html. Pitkään opettajana toimineena lisäisin artikkelin mainitsemien syiden listalle ainakin sen, että nykyään koulussa oppilailla on vain oikeuksia, mutta ei enää velvollisuuksia. Ruben Stillerin haastattelussa https://areena.yle.fi/podcastit/1-64166394 luokanopettaja Tiina Halttunen kertoo, että käytännössä tämä näkyy vaikkapa siten, että jos oppilaille ilmoittaa koepäivän, osa oppilaista ”ei hyväksy” päivää vaan ilmoittaa, että hänelle tuo koepäivä ei syystä tai toisesta sovi. Minä törmäsin yläkoulussa samaan asiaan tunnilta myöhästymisten suhteen. Jos oppitunti on 45 minuutin pituinen ja ensimmäisen 15 minuutin aikana 7 oppilasta saapuu myöhässä, käytännössä oppitunnista menee kolmannes hukkaan. Yhdessä koulussa ratkaisin asian niin, että laitoin luokan ovelle lapun ”Älä rakas lapsi koputa vaan istu odottamaan. Päästän kaikki myöhästyneet kerralla.” Kollega totesi, että ”ei noin voi tehdä”. Kuraattori ilmoitti, että ”kyllä sinun täytyy päästää oppilaat luokkaan, koska esimerkiksi oppilas X ei sitten tule ollenkaan kouluun, jos ei pääse heti luokkaan”. Tuohtunut vanhempi otti yhteyttä ja totesi, että hänen lapsellaan ”on oikeus opetukseen”. Kukaan ei maininnut mitään siitä, että koulun sääntöjen mukaan oppilailla on velvollisuus saapua ajoissa oppitunnille.

RoRo-malli tasoittaa oppimisen eroja

Aamun ensimmäinen oppitunti on alkanut ja Tuomo (nimi muutettu) ei ole taaskaan paikalla. Tuomon kaveri Masa valitsee puhelimestaan Tuomon numeron ja lainaa minulle jälleen kerran puhelintaan. Tuomon uninen ääni vastaa ja kehotan häntä tulemaan nopeasti kouluun. Varttitunnin päästä Tuomo istuu luokassa.

Lain mukaan vanhempien tehtävä on huolehtia siitä, että lapset käyvät säännöllisesti koulua. Joskus vanhemmat eivät siihen pysty – joko omien puutteellisten voimavarojensa tai lapsen erityisongelmien vuoksi. Tuomon kohdalla huostaanotto olisi ollut aivan väärä ratkaisu. Hyvä ratkaisu olisi ollut se, että joku tehtävään sopiva RoRo-ryhmän aikuinen olisi alkanut hakea Tuomon aamuisin kotoa ja vienyt hänet kouluun. Muutama viikko olisi luultavasti riittänyt siihen, että Tuomo olisi oppinut käymään koulua itsenäisesti. Noiden parin viikon aikana Tuomo olisi saanut jutella fiksun, tasapainoisen aikuisen kanssa, joka olisi osannut tukea ja rohkaista häntä elämässä eteenpäin.  

Tehdessäni työttömien haastatteluja luettelin heille mahdollisia RoRo-ryhmän tehtäviä. Yksi tehtävä oli koululaisten auttaminen läksyissä. Tässä kohtaa moni haastateltavani totesi: Se on kyllä koulun tehtävä. Valitettavasti koulussa ei ole – eikä ole koskaan ollutkaan – sellaista ammattiryhmää kuin läksyissä auttajat. Jos lapsi tarvitsee apua ja vanhemmat eivät osaa häntä auttaa – vaikkapa puutteellisen kielitaitonsa takia – lapsi jää ilman apua. Joidenkin koulujen tai järjestöjen tiloissa on läksykerhoja, joissa vapaaehtoiset auttavat lapsia tai nuoria. Monesti lapsi saa näissä tilanteissa enemmän kuin pelkkää apua läksyihin. Hän saa aikuiselta myös kannustusta ja rohkaisua, joka vahvistaa hänen itsetuntoaan.

RoRo-aikuiset auttavat nuoria näkemään mahdollisuuksia

Erään englantilaisen koulun rehtori Marie Stubbs toteaa kirjassaan Ahead of the Class, että koulu ei voi olla erillinen saareke vaan koulun tulee liittyä kiinteästi yhteiskuntaan mm. siten, että koulussa käy vierailijoita – ja nimenomaan sellaisia vierailijoita, jotka auttavat oppilaita näkemään mahdollisuuksia. Tätä rehtoria kannattaa uskoa. Marie Stubbs nimittäin kutsuttiin eläkkeeltä takaisin työelämään pelastamaan yksityiskoulu, jonka tilanne oli äitynyt niin pahaksi, että edellinen rehtori ammuttiin koulun pihalle. Muutamassa vuodessa Stubbs tiimeineen sai tehtyä koulusta sellaisen, johon ei enää jouduttu vaan johon haettiin.

RoRo-ryhmän aikuiset voivat pitää yläkoululaisille tai lukiolaisille työelämäklubia, jossa keskustellaan opinnoista ja työurasta. Ryhmäläiset kertovat nuorille, miten saivat ensimmäisen työpaikkansa ja miten päätyivät omalle alalleen. Yhdessä jutellaan työelämän pelisäännöistä, suhteista kollegojen välillä ja hyvästä ja huonosta johtajuudesta. Nuorille kerrotaan siitä, millaisia flow-kokemuksia hyvässä työyhteisössä voi saada ja miltä tuntuu olla jäsenenä upeassa projektissa. Työttömän vanhemman lapsi ei kuule näitä tarinoita kotonaan.

Yrittäjinä tai esimiehinä toimineet voivat pitää nuorille harjoitustyöhaastatteluja todellisia tai kuviteltuja kesätyöpaikkoja varten ja antaa niistä nuorille palautetta. He voivat selittää nuorille, miten työhakemus kannattaa kirjoittaa ja miten hakea sellaisia työpaikkoja, joita ei ilmoiteta missään. Nuorten kanssa kannattaa pohtia myös sitä, miksi työnantajan huomio kiinnittyy CV:n aukkoihin. Aikuiset voivat selittää nuorille, mitä he missäkin kesätyöpaikassa aikoinaan oppivat ja siten kannustaa nuoria suhtautumaan avoimin mielin työelämään ja erilaisiin, myös vaatimattomiin tehtäviin. Mitä ajatuksia teksti herätti? Kommentoi! Laita kirjoituksen linkki myös tuntemallesi opettajalle tai rehtorille.