Ratkaiseeko suhtautuminen tähän sanaan eduskuntavaalien 2027 tuloksen?
Sana VASTUU nousee julkisessa keskustelussa esiin yhä useammin. Viimeksi vastuusta puhui Kelan uusi pääjohtaja Lasse Lehtonen Suomen Kuvalehden haastattelussa.
VASTUU on osalle ihmisiä keppi, toisille porkkana. Vastuuyhteiskunta-sivulla vastuu on porkkana. Tällä sivustolla väitetään, että suomalaisten oikeudet kuten oikeus terveydenhoitoon ja oikeus työttömyysetuuteen pitävät meidät fyysisesti hengissä. Vasta velvollisuudet eli vastuu pitää meidät hengissä myös henkisesti. Vastuuyhteiskunnan kokeiluissa (Lahen vaikuttajat, Lahen suomenoppijat ja Lahen liikuntalotto) ihmiset pääsevät yhteisön jäseneksi kantamaan vastuuta toinen toisestaan.
Helsingin kirjamessuilla ihmisiltä kysyttiin, kumpi on järkevämpi tapa käyttää verovaroja: Arpoa rahapalkintoja ihmisille, jotka liikkuvat vai maksaa lääkäreille, kun he hoitavat ihmisiä, jotka eivät ole liikkuneet.
Useimmat aikuiset totesivat ”tämähän on aivan selvä” ja tarttuivat saman tien punaiseen tai vihreään lipukkeeseen. Osa nuorista pohti asiaa 10-15 minuuttia.
Tuhannesta äänestäjästä kaksi kolmasosaa laittoi uurnaan vihreän lipukkeen ja yksi kolmasosa punaisen.
Kumpi sinusta on järkevämpää: Maksaa lääkärille vai ottaa rahat itse? Tsekkaa, mitä mieltä kaverisi ovat!
Kommentit
Minä ymmärrän itse vastuun myös välittämisenä ja sinun määritelmäsi tuntuvat hyvin kovilta sekä piittaamattomilta yhteiskunnan heikoimpia kohtaan. Syyt liikkumattomuuden taustalla voivat olla hyvin moninaiset ja kannattaisi pureutua niihinkin. Masennus tai kehohäpeä saattavat estää lähtemästä salille eikä raha näihin ongelmiin auta. Toisella taas ei ole välttämättä rahaa ostaa lenkkareita.
Tämä ehdotuksesi siitä, että verovaroin aletaan järjestää arpajaisia, on mielestäni absurdi. Etenkin, kun ehdotat, että siihen allokoidaan rahat sote-menoista. Etkö edes havaitse minkäänlaista kognitiivista dissonanssia tässä ehdotuksessasi, kun olet moneen otteeseen paheksunut suomalaisten lottoamista? Ymmärrän toki, että sinun ajatuksessasi arpakuponkeja saisi lunastaa ilmeisesti liikkumalla, mutta yhtä lailla ajatus on mielestäni monella tapaa hyvin väärä.
Pysyvä muutos ihmisten elintavoissa ei synny arpajaisilla tai rahalla houkuttelemalla. Käytetään mieluummin ne verovarat vähävaraisten liikunnan tukemiseen näiden itsensä sopivaksi näkemällä tavalla. Jokaiselle varmasti löytyy mielekäs liikuntaharrastus, mutta alkuun pääseminen voi olla vaikeaa, jos rahat ovat vähissä tai mieli on musta. Eli tukea tarvitaan alkuvaiheessa ja liikkeelle päästyä harrastus palkitsee kyllä hyvinvoinnin lisääntymisen kautta, ei tarvita mitään rahapalkintoja.
Eli vastaukseni kyselyyn on, että maksan ilomielin lääkäreille heidän tekemästään työstä oli hoidettavan terveysongelma itseaiheutettu tai ei. Ihmisiä ei voida jättää hoitamatta. Ja peräänkuulutan vastuuta verovarojen käytön suhteen enkä pidä arpajaisia vastuullisena rahankäyttönä.
Ajattelen niin, että tarvitsemme usein ulkopuolelta tulevan ”tökkäisyn”, joka saa meidät toimimaan. Liikuntalotto oli pieni kokeilu, mutta jo siinä näkyi hyvin positiivisia juttuja. Eräs mies päätti lähteä mukaan ja pyysi mukaan myös ystävänsä – jonka liikkuminen oli viime vuosina jäänyt vähemmälle. Kun he koko kesän liikkuivat, he totesivat sen tekevän niin hyvää, että he päättivät jatkaa liikkumista myös syksyllä. He ilmoittautuivat (erittäin edulliseen) liikuntaryhmään ja saivat houkuteltua sinne myös kolmannen ystävän. Minusta on järkevää käyttää verovaroja siten, että ihmisille annetaan mahdollisuuksia alkaa auttaa itseään ja toisiaan – eikä aina pelkästään siihen, että korjataan asioita, kun ne jo ovat menneet pieleen (esim. ihminen on jo sairastunut kakkostyypin diabetekseen).
Minä taas ajattelen niin, että vaikeassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä ”tökitään” jo aivan riittävästi tässä maassa ja mitkään arpajaisbingot eivät näitä haasteita tule ratkaisemaan. Teet liian suoraviivaisia päätelmiä kokeilusi vaikuttavuudesta ilman todellista vertailukelpoista dataa etkä esitä minkäänlaista suunnitelmaa, miten tällainen verovaroin maksettava arpajaisjärjestelmä rakennettaisiin. Mitkä sen kustannukset olisivat suhteessa vaikuttavuuteen ja kenen toimesta tällainen järjestelmä rakennettaisiin? Kelanko? Ja tulisiko jatkossa diabeetikoiden todistaa liikkuneensa riittävösti saadakseen hoitoa? Mikäli eivät osallistuisi liikuntabingoon, heidät jätettäisiin hoitamatta, niinkö?
Ajat mielestäni oikeaa asiaa ja olen samaa mieltä kanssasi tavoitteesta, mutta aivan eri mieltä tavasta, jolla siihen tulisi pyrkiä. En näe hyödyllisenä lyödä lyötyjä ja tuo liikuntabingo todennäköisimmin tavoittaisi ne, jotka liikkuvat muutenkin.
Kaikille suomalaisille ei tarvitse eikä kannata tarjota samaa. Osalla on henkilökohtainen avustaja, osa ei sitä tarvitse. Ajattelen, että sama pätee myös tässä. Lääkäri määrää jollekin lääkkeitä, toiselle terapiaa ja kolmannelle mahdollisuuden osallistua liikuntalottoon. Eikä tätä tarvitse ajatella valtakunnallisena toimintana. Sehän voi olla aluksi pienimuotoinen kokeilu, jossa asiaa testataan. Eikä siihen tarvitse edes aluksi käyttää yhteiskunnan varoja. Minusta tärkeää kuitenkin olisi, että alettaisiin ”ajatella toisin” eli esimerkiksi lääkäri voisi määrätä myös ryhmäliikuntaa. Kaikille se ei (sosiaalisesti) sovi – mutta eivät kaikki tälläkään hetkellä suostu menemään terapiaan, ottamaan rokotuksia, menemään leikkaukseen tai ottamaan lääkkeitä.
Olen kanssasi tuosta samaa mieltä, että todennäköisesti parempia tuloksia saataisiin liikunnalla kuin lääkkeillä ja/tai yksinomaan terapialla. Ja pahoittelen kärkkäitä kommenttejani, sillä olen mahdollisesti ymmärtänyt ajatuksiasi väärin. Silti edelleen pidän huonona ajatuksena rahapalkintoja tässä yhteydessä eikä ainakaan yhteiskunnan varoista tällaisiin palkintoihin olisi nykytilanteessa edes mahdollisuutta.
Syy, miksi rahapalkinnot ovat mielestäni huono idea, liittyvät juuri tuohon peräänkuuluttamaasi vastuun ajatukseen. Ihmisiä ei minusta kannata lahjoa liikkumaan, siivoamaan, syömään terveellisesti, hakemaan töitä tai opiskelemaan, vaan se halu tehdä näitä asioita tulisi kummuta näistä itsestään muutenkin. Nämä ovat pitkäjänteisiä asioita, etenkin jos aidosti puhutaan esim. diabeteksen kehittymisestä tai sen hoitamisesta. Siten en ehkä lähtisi tällaisen välittömän palkitsemisen tielle, koska ihmisen tulee sietää sitä, että asioita on tehtävä vaikkeivät ne kenties palkitsekaan heti.
Nyt kun olen valittanut kaikesta mahdollisesta (vilpittömät pahoittelut tästä), näkisin kuitenkin tällaisen Liikuntaloton toteuttamisen kiinnostavana paikallisena kokeiluna, mutta vapaaehtoisuuteen perustuen ja ilman rahapalkintoja. Jos tämän toteuttaisi täällä Lahdessa, miksei Liikuntaloton voisi järjestää vaikka kestämään koko vuoden 2026 ja ihmiset saisivat itse valita mitä lajeja harrastavat, ja palkintoina voisi arpoa vaikka viikottain esim. museo- tai uimalippuja, paikallisten yritysten lahjakortteja esim. erilaisiin palveluihin käytettäväksi jne. Osallistua voisi myös tarjoutumalla vetämään esim. kesällä ilmaisia puistojumppia tai kävelyretkiä, kuten kai jo teitte viime kesänä Liikuntaloton merkeissä. Parhaassa tapauksessa Liikuntalotto muodostuisi yhteiseksi ja yhteisölliseksi projektiksi.
Eli jotta nyt syön sanani viimeistä myöten, tämä Liikuntalotto on mielestäni sinänsä kiva ja hauska idea, mutta ei velvoittavana toimenpiteenä eikä verovaroin tai rahapalkinnoin, vaan innostavana ja kaikille avoimena juttuna. Varsinaista liikkumattomuuden ongelmaa tämäkään silti tuskin ratkaisisi, sillä todennäköisimmin tähän lähtisivät mukaan ennen kaikkea ne aktiivisimmat ihmiset, jotka liikkuvat muutenkin. Joten en tiedä, ehkä olet oikeassa siinä, että ihmiset tulee määrätä liikkeelle, jos he eivät muuten sitä tee. Miten tämä vain käytännössä toimisi, en osaa arvioida. Nostan sinulle hattua siitä, että teet näitä kokeilujasi siitäkin huolimatta, että minun kaltaiseni ihmiset nousevat herkästi takajaloilleen ja ärhäkästi kommentoimme vastaan. Sinä edes yrität tehdä asioille jotain.
Hyvää viikonloppua!
En tosiaan missään vaiheessa ajatellut, että ketään pakotettaisiin liikkumaan. Kannattaisi mielestäni kuitenkin testata, saisiko tällaisella porkkanalla jonkun vähän tai ei ollenkaan -liikkuvan ottamaan liikunnan osaksi arkea. Se kun sitten pitkällä tähtäyksellä säästää yhteiskunnan varoja.