RoRo-ryhmän vetäjällä on väliä

Olin vuosia sitten töissä eräässä yläkoulussa, jossa sain hyvin haastavan valvontaluokan. Opettajainhuoneen hyllystä löysin kirjan, jossa annettiin vinkkejä, miten haastavien luokkien kanssa tulee toimia. Yritin toimia kirjan oppien mukaan: Kirjoitin oppilaille kirjeitä ja leivoin heille täytekakkuja. Kävin nuorten kotona juttelemassa. Etsin tapoja tutustua oppilaisiin, jotta tietäisin, mikä heitä motivoi. Kun joku opettaja määräsi valvontaluokkani oppilaille jälki-istuntoa, en laittanut heitä istumaan hiljaa tunniksi vaan tein nuoren kanssa tunnin kävelyn. Mutta oppimistulokset eivät parantuneet. Yksi oppilas päätti peruskoulun viitosen, moni kuutosen keskiarvolla. Mietin, olenko täysin epäonnistunut työssäni.

Oikea tapa aloittaa

Seuraavana syksynä kouluumme tuli konsultti, entinen yläkoulun rehtori. Kun kerroin haastavasta luokastani, hän sanoi: ”Nuoren tulee ensin saada kokea olevansa toivottu, arvostettu ja rakastettu – vasta sitten hän kykenee oppimaan. Jos hän ei saa tuota kokemusta kotona, hänen tulee saada se koulussa.” Nuo sanat rohkaisivat minua. Olin siis kuitenkin aloittanut oikein – vaikka siihen toiseen vaiheeseen eli oppimiseen ei monen kohdalla oltukaan päästy. Myöhemmin olen kuullut muutamasta oppilaastani, noista viitosen tai kuutosen keskiarvolla valmistuneista, että he ovat pärjänneet erinomaisesti toisen asteen opinnoissa ja myöhemmin työelämässä.

RoRo-ryhmän vetäjä oppii tuntemaan ryhmäläisensä

RoRo-ryhmän vetäjällä on väliä. Hän ei ole vain organisaattori, vaan hän on kuin luokanvalvoja, opinto-ohjaaja ja valmentaja. Hänen tehtävänsä on auttaa ryhmäläisiä työllistymään, mutta moni pystyy työllistymään ainoastaan, jos saa ensin paljon tukea ja rohkaisua. Jotkut ryhmäläiset eivät tukea tarvitse vaan voivat antaa vahvan panoksen toisten hyväksi. Eräs haastattelemani akateeminen työtön totesi, kuinka turhautunut hän on työvoimapalveluihin, joissa kaikille tarjotaan samaa. Miten asia voisi muuten ollakaan – eihän virkailija voi mitenkään oppia lyhyen tapaamisen aikana tuntemaan työtöntä ja hänen tilannettaan. RoRo-ryhmän vetäjä sen sijaan viettää ryhmäläistensä kanssa 3-5 päivää viikossa. Hän oppii tuntemaan jokaisen ryhmäläisen henkilökohtaisesti – paitsi ne, jotka työllistyvät lähes saman tien. Vetäjä oppii tietämään, mitkä ovat henkilön vahvuudet ja kehittämiskohteet. Hän oppii vähitellen ymmärtämään, mikä henkilöä motivoi, mutta myös, mitä taakkoja hän kantaa mukanaan.

Oppimismyönteinen ilmapiiri

Vetäjä luo ryhmän ilmapiirin – ja tavoitteena tulee olla hyväksyvä, rohkaiseva ja kannustava ilmapiiri. Jos RoRo-ryhmää vertaa kouluun niin vetäjä on luokanvalvoja, opinto-ohjaaja ja kuraattori – ja toiset ryhmäläiset hoitavat opettamisen. Jokaisella ryhmäläisellä on tietoja, taitoja tai verkostoja, joiden avulla hän voi auttaa jotakuta toista ryhmäläistä. Oppimismyönteinen ja kannustava ilmapiiri merkitsee, että ryhmäläisten ei tarvitse hävetä, jos he eivät tiedä tai osaa jotain. Jatkuva uuden oppiminen on keskeinen osa ryhmän toimintaa, olipa lähtötaso sitten mikä hyvänsä.

Kaija opettaa Marille, että eurossa on 100 senttiä. Jari opettaa Villelle, miten maalipurkki avataan. (Minä yritin pari vuotta sitten puolen tunnin ajan avata maalipurkkia, jonka jälkeen tajusin etsiä asiaa koskevan youtube-videon). Jere opettaa Sirkalle, miten apua ongelmiin etsitään youtube-videoista ja netin keskustelupalstoilta. Sirkka opettaa Jarmon tekemään arkiruokaa. Jarmo opettaa Viiville, miten Word-tiedosto muunnetaan Pdf-dokumentiksi. Liisa opettaa Pertin neulomaan villasukat. Hillevi löytää ystäviensä joukosta Kaisalle lastenhoitoapua. Martti harjoittelee Pertin opastamana, miten omat tulot ja menot budjetoidaan ja omaa rahankäyttöä seurataan nettisovelluksen avulla. Kaisa opettaa Jaanan ja Jeren sijoittamaan; selittää Lauralle, mistä rakennusinsinöörin opinnot koostuvat; rohkaisee Niiloa aloittamaan koodauksen netistä löytyvän materiaalin avulla ja innostaa ryhmän pistämään pystyyn juhlan aina kun on vähänkin aihetta.

Palvelukset ja vastapalvelukset hitsaavat ryhmän yhteen

Jokainen ryhmässä toiselle tehty palvelus kannustaa ryhmäläisiä automaattisesti suorittamaan vastapalveluksia – joko palveluksen tekijälle tai jollekin kolmannelle henkilölle. Jokainen tehty palvelus puolestaan lisää ryhmän yhteenkuuluvuuden tunnetta. Onko sinulla itselläsi tällä hetkellä vähintään kolmenkymmenen hyvin erilaisen ihmisen verkosto, jolta voit tarvittaessa saada apua lähes pulmaan kuin pulmaan?