Voiko vastuuyhteiskunnan rakentaa suomalaiselle arvoperustalle?

Yrityksillä on tapana määritellä arvonsa ja julkaista ne. Myös jokaisella perheellä on arvot – joko ääneen lausutut tai tiedostamattomat. Kun lapsemme olivat pieniä, kerroin lapsiamme hoitamaan tuleville nuorille perheemme arvot. Niitä olivat mm. yhteisen ajan tärkeys ja luovuus materian keräämistä tärkeämpänä asiana. Selitin nuorille, miten arvot näkyvät käytännössä. Tärkeintä meille vanhemmille on, että hoitaja leikkii lastemme kanssa ja lukee heille; keittiön ei tarvitse olla siisti tai lelujen laatikoissa, kun palaan kotiin. Luovuus ja materian toissijainen asema näkyivät esimerkiksi silloin, kun vanhin lapseni ilmoitti haluavansa muumiheijastimen – kun kaverillakin oli. Selitin tyttärelleni, että hänellä on haalarissa heijastinnauha ja kaapista löytyy myös heiluvia heijastimia, joten emme osta muumiheijastinta. Tyttö haki saman tien muumikirjan, piirsi mallin mukaan paperille muumin ja leikkasi sen irti. Sitten hän pyysi minulta hakaneulan, jotta voisi kiinnittää itse tekemänsä muumiheijastimen haalariinsa.

Mitä ovat suomalaisten arvot?

Valtion ja kuntien rahoittama infofinland.fi, luettelee suomalaisten arvoja. Sivuston mukaan arvoja ovat tasa-arvo, oikeudenmukaisuus, luottamus, yksilöllisyys, oma tila, rehellisyys ja täsmällisyys, vaatimattomuus sekä luonto. Voiko vastuuyhteiskunnan ja RoRo-mallin rakentaa tälle arvoperustalle?

Luettelon ensimmäisiä arvoja ovat tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus. Ajattelen – kommentoi jos olet eri mieltä – että jokaisella suomalaisella työikäisellä ja -kykyisellä ihmisellä on velvollisuus kantaa kortensa kekoon yhteiskunnan hyväksi. Tällöin voidaan ajatella, että RoRo-malli vahvistaa ihmisten kokemusta tasa-arvoisesta ja oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta: jos et pysty maksamaan veroja, voit tehdä jotain muuta yhteisön hyväksi.

Rehellisyys ja täsmällisyys ovat arvoja, joita RoRo-malli testaa käytännön toiminnan kautta. Nämä arvot ymmärretään monessa kulttuurissa hyvin eri tavalla kuin Suomessa. RoRo-ryhmä olisi maahanmuuttajalle hyvä paikka oppia käytännössä, mitä Suomessa tarkoitetaan rehellisyydellä ja täsmällisyydellä.  

Yksilöllisyyden ja oman tilan arvot vastuuyhteiskunta-ajattelu ja RoRo-malli sen sijaan haastaa. Se haastaa ne esittämällä, että voidakseen hyvin ihminen tarvitsee yhteisön. Jos ihminen haluaa elää yhteisön osana, hän joutuu antamaan jonkin verran periksi yksilöllisyyden ja oman tilan vaatimuksessaan. Tämä on ainoa mahdollisuus yksinäisyyden kukistamiseen. Useimmat ihmiset haluavat olla vuorovaikutuksessa nimenomaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat valmiit kertomaan omista ajatuksistaan ja tunteistaan – ja jopa avaamaan kotinsa oven uudelle tuttavuudelle – kunhan jokin luottamuksen taso on saavutettu.

Yksi arvoista onkin luottamus. Luottamus ihmisten ja ihmisryhmien välille voi rakentua vain vuorovaikutuksen kautta. Suomessa luotetaan toisiin ihmisiin ja viranomaisiin. Moni maahanmuuttaja tulee maasta, jossa näin ei ole. Ainoa tapa heille oppia luottamaan suomalaisiin on päästä tekemisiin tavallisten suomalaisten kanssa. Kun he näkevät, että suomalaiset luottavat viranomaisiin, he voivat myös itse oppia luottamaan näihin.

RoRo-ryhmät ja ilmastonmuutos

Luettelon viimeinen arvo on luonto. Siihen voi luultavasti ajatuksellisesti liittää myös luonnon suojelemisen. Jos RoRo-ryhmässä on luontoihmisiä, luonnossa liikkumisesta voi tulla oleellinen osa ryhmän toimintaa. Porukalla voidaan mennä metsään vaeltamaan tai poimimaan sieniä tai marjoja. Maahanmuuttajat tutustuvat marjastamiseen ja sienituntijoiden avulla opitaan tunnistamaan sieniä. Joku voi innostaa porukan kitkemään lähellä kasvavan vieraslajin kasvuston. Eräs haastattelemani työtön ei ollut lainkaan kiinnostunut siitä, että RoRo-ryhmässä ulkoiltaisiin yhdessä. Kun sitten mainitsin yhtenä vaihtoehtona jonkin vieraslajin kuten jättipalsamin hävittämisen, hän innostui: Siihen hommaan hän lähtisi ilman muuta mukaan.

Markku Lehto toteaa kirjassaan Hyvinvointiyhteiskunnan arvot – avain tulevaisuuden Suomeen (2020), että tutkimusten mukaan suomalaisten arvoissa korostuu muutosvalmius säilyttämisen sijaan. RoRo-mallilla on siis mahdollisuus toteutua – kunhan järkeville suomalaisille osoitetaan, että sen toteuttaminen on järkevää. Siihen näissä blogikirjoituksissani pyrin. Oleellista tässä vaiheessa ei ole RoRo-mallin lopullinen muoto – kuten esimerkiksi se, osallistuuko työtön toimintaan viisi vai viisitoista tuntia viikossa. Oleellista on ymmärtää, kuinka merkittävä suomalaisten hyvinvointia lisäävä vaikutus RoRo-ryhmillä olisi.