Yksi pilotti muuttui lennosta kahdeksi

Syyskuussa starttasi ensimmäinen varsinainen RoRo-pilotti, LAHEN VAIKUTTAJAT. Vain pari viikkoa myöhemmin se sai rinnalleen toisen kokeilun, LAHEN SUOMENOPPIJAT. Nyt on aika katsoa, mitä syksyn aikana opittiin.

Lahen vaikuttajat oli vertaisryhmä koulutetuille työttömille. Ketään ei sinne pakotettu eikä kenellekään maksettu mitään siitä, että he tulivat paikalle joka maanantai klo 10 neljäksi tunniksi. Osalllistuneiden palaute oli positiivista: Ryhmä antoi viikkoon ja työnhakuun rytmin. Osallistujien elämänpiiri laajeni ja ajattelu avartui; omia vahvuuksia alettiin tunnistaa paremmin.

VAIN 25% TYÖPAIKOISTA LÖYTYY TYÖNHAKUILMOITUSTEN KAUTTA

Erityisesti 75%/25% -keskustelu pisti ajattelemaan: tutkimusten mukaan työpaikoista vain 25% löytyy nykyään hakuilmoituksen kautta. Loput löytyvät työnhakijan verkostojen kautta tai vaikkapa soittamalla suoraan johonkin yritykseen. Paljon siis puhuttiin siitä, miten verkostoituminen oikeasti tapahtuu. Ryhmässä pidettiin myös hissipuheita ja harjoitustyöhaastatteluja ja analysoitiin niitä yhdessä. Myös omasta CV:stä sai halutessaan palautetta toisilta.

Vaikka ryhmällä oli vetäjät, Lahen vaikuttajat ei ollut ammattilaisten vetämä uravalmennus vaan kyse oli vertaistuesta. Ryhmän ideana oli auttaa osallistujia tunnistamaan omia ja toistensa vahvuuksia ja ottamaan niitä käyttöön sekä toisten ryhmäläisten että ryhmän ulkopuolisten auttamiseksi.

Kukin tapaaminen koostui 2-4 aihealueesta, joita olivat työllistyminen, itsensä johtaminen, verkostoituminen, rutiinit ja riippuvuudet, fyysinen/henkinen/aivoterveys, vierailijoiden käynnit jne. Kukaan ei vielä kokeilun aikana työllistynyt, mutta ryhmällä oli aktivoiva vaikutus. Joku alkoi aktiivisemmin soitella yrityksiin, toinen ilmoittautui opettajien sijaislistalle, kolmas alkoi käydä verkostoitumistilaisuuksissa ja osallistua webinaareihin. Kerran ryhmä vieraili yhdellä yläkoululla kertomassa ysiluokkalaisille työelämästä yleensä ja omasta työelämäpolustaan. Toisen kerran ryhmä auttoi ulkomaalaisia oppimaan suomea keskustelemalla heidän kanssaan kahvilassa suomeksi.

Toinen pilottikokeilu olikin tämä kahvilassa kohdattu LAHEN SUOMENOPPIJAT. Palkkasin kolme ulkomaalaista opiskelemaan suomea kolmen kuukauden ajan suomalaisen nuoren johdolla. Tämä ryhmä opiskeli joka arkipäivä klo 10-12. Palkkaa ei maksettu siitä, että tuli paikalle vaan sanojen oppimisesta. Tavoitteena oli oppia 150 sanaa viikossa eli lähes 2 000 sanaa kokeilujakson aikana. Ulkomaalaiset pääsivät tavoitteeseen eli ylsivät keskimäärin vähintään 1600 euron kuukausipalkkaan.

Tämän kokeilun taustalla oli ajatukseni siitä, että yhteiskunnan kannattaa mielummin maksaa maahantulijoille siitä, että he oppivat suomea kuin siitä, että he makaavat kotona sohvalla ja katsovat omalla kielellään elokuvia. Iltasanomat teki tästä kokeilusta jutun: https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010844869.html

ONKO 1 600 EUROA/KK TODELLA LIIAN KOVA PALKKA?

Moni Ilta-Sanomien keskustelija piti 1600 euron palkkasummaa suurena. Kun vertaan sitä siihen, mitä pari vuotta sitten ansaitsin toimiessani kolmen kuukauden ajan porras- ja saunasiivojana, en väittäisi tuon olevan mikään kova palkka. Eivät minun tietojeni mukaan kaikki suomalaisetkaan pääse tuohon ansiotasoon. No, hyviä uutisia niille, joiden mielestä tuo oli liikaa. Seuraavassa kokeilussa aion pudottaa summasta puolet pois eli maksaa vain työmarkkinatuen verran. Uskon, että sekin on monelle ulkomaalaiselle riittävä kannustin. Kun 800 euroa on itse ansaittua, se kerryttää eläkettä. Sen päälle voi sitten tienata niin paljon kuin sielu sietää ilman, että lisätienestit vähentävät tukea – koska kyseessähän ei ole tuki vaan aito tulospalkka.

KAKSI VAIHTOEHTOA: LISÄTÄ YHTEISKUNNAN TULOJA TAI VÄHENTÄÄ YHTEISKUNNAN KULUJA

Tavoitteeni on kehittää malleja, jotka lopulta yhteiskunta voisi ottaa käytöön; malleja, joiden avulla työttömistä tulee vaikuttajia – eli ihmisiä, jotka vaikuttavat positiivisesti sekä omaan että toisten ihmisten elämään. Eräs työtön kertoikin pohtineensa, että järkevä yhteiskunta olisi sellainen, jossa ihminen joko lisää yhteisiä tuloja (maksamalla veroja) tai vaihtoehtoisesti vähentää yhteiskunnan kuluja (vaikuttamalla esim. RoRo-ryhmän jäsenenä postitiivisesti sekä omaan terveyteensä että työllistymiseensä – sekä myös toisten terveyteen ja työllistymiseen.) Fakta on se, että toisten pariin tuleminen, toisten kanssa keskustelu ja yhteinen tekeminen kohentaa sekä fyysistä, henkistä että aivoterveyttä.

Syksyn kokeilut olivat vain pintaraapaisuja, mutta joitain pieniä askeliä niissäkin nähtiin, kuten mm. yksi Lahen vaikuttaja ja yksi Lahen suomenoppija ystävystyivät ja opiskelevat nyt suomea yhdessä. Kuten olen joskus aiemminkin kirjoittanut: RoRo-mallin idea on mahdollistaa sellaisten ihmisten kohtaaminen, jotka eivät ehkä koskaan muutoin kohtaisi. Minulle ihminen ei ole yksilö vaan suhdelo; ajattelen, että me ihmiset tarvitsemme toisiamme voidaksemme hyvin.