Työpaikkojen määrä ei ole vakio
Työpaikkojen määrä riippuu monesta asiasta, mm. suhdanteista, tarjonnasta ja markkinoinnista. Kun aikoinaan 40 asteen kuumeessa hoidin paria pientä lastani, olisin todellakin ollut valmis maksamaan siitä, että joku toinen hoitaa heitä parin päivän ajan – mutta kontakti hoitajaan olisi pitänyt solmia ennen kuin sairastuin. Kodeissa tehtävässä työssä luottamus on kaiken a ja o. Moni olisi heti valmis palkkaamaan apua kotiin, jos hyvä ystävä suosittelisi lämpimästi henkilöä, joka käy hänen kodissaan auttamassa.
Tanja Kuronen ja Hanna Moilanen tarjoavat pamfletissaan Kansalaistyötä kaikille (2015) työttömyyden yhdeksi ratkaisuksi kansalaistyötä. Heidän mukaansa kodeissa on paljon sellaista työtä, joka tällä hetkellä jää tekemättä. RoRo-mallin rinnalle voisi rakentaa kansalaistyömallin eli tietynlaiset välityömarkkinat. Tällöin osa työttömistä voisi siirtyä RoRo-ryhmästä vapaille työmarkkinoille kansalaistyön kautta. Seuraavassa oma kehitelmäni Kurosen ja Moilasen pamfletin innoittamana.
Pitkäaikaistyöttömän siirtyminen työelämään ei suju välttämättä yhdellä harppauksella; usein se onnistuisi paremmin astumalla askelmalta toiselle. Monissa työllisyystoimissa askelmat tuntuvat kuitenkin loppuvan tyhjyyteen. Kuvitellaan, että olisi olemassa yhteiskunnan ylläpitämä Kansalaistyö-organisaatio. RoRo-ryhmään kuuluva työtön, jolle kodeissa tehtävä työ sopii, voisi halutessaan tehdä Kansalaistyö-organisaation kautta työtä esimerkiksi 10-15 tuntia viikossa. Työstä hän saisi pienen verottoman korvauksen, mutta sen lisäksi maksuttoman työterveyshuollon. Työ voisi olla esimerkiksi lastenhoitoa ja vanhusten hoivaa sekä kotitalous-, puutarha- ja korjaustöitä.
Palvelun saaja maksaisi palvelusta porrastetusti tulojensa mukaan; pienituloinen vähän ja suurempituloinen enemmän. Hinnat olisivat halvemmat kuin kotipalveluyrittäjillä, jotta palvelu olisi houkutteleva, mutta paremmin toimeentulevat voisivat käyttää palvelua vain tietyn ajan, esimerkiksi 12 kk. Siinä ajassa RoRo-ryhmäläinen ehtisi luoda itselleen jonkin verran asiakaskuntaa. Kun työ tehdään kotona, pitkäaikaisen palvelusuhteen tuoma tuttuus, turvallisuus ja luotettavuus on monille asiakkaille hintaa tärkeämpi kriteeri palvelun valinnassa. RoRo-ryhmäläinen voisi vuoden jälkeen hakea töitä paikallisesta kotipalveluyrityksestä tuoden osan asiakkaistaan mukanaan. Työnantajalle uuden työntekijän palkkaaminen on aina riski. Kotipalveluja tarjoavalle yrittäjälle riski on pienempi, jos potentiaalisella uudella työntekijällä on hyvä suosittelija – tässä tapauksessa joukko tyytyväisiä asiakkaita, jotka hän tuo mukanaan. Kansalaistyö voi myös avata RoRo-ryhmäläiselle työn kotipalveluyrittäjyyteen, koska RoRo-ryhmässä hän rakentaa verkoston, josta voi myöhemmin olla hyötyä asiakashankinnassa.
Kommentit
Työpaikoilla ja työntekijöillä on kohtaanto ongelma. Mol sivuilla vähän yli 30000 avointa työpaikkaa ja kuitenkin väitetään että vapaita työpaikkoja 140000. Missä ne 110000 työpaikkaa on ? Omalla alalla työvoimapulaa ja ei tahdo saada työvoimaa. Miksi ? Ei ilmoiteta missään vaan oletetaan että osataan itse hakea, joka on loppujenlopuksi hyvä asia että ollaan kiinnostuneita yrityksestä. Liian korkea vaatimustaso, insinöörejä tuotantotehtäviin. Eivät tule ja jos tulee lähtee hyvinkin nopeasti muualle. Tosin täytyy ihmetellä miten jotkut ovat saaneet insinöörin paperit. Mielestäni tämä roro malli lisää työttömyyttä jos työt saadaan tehtyä lähes ilmaiseksi niin eihän kukaan palkkaa ihmistä jos sen saa tai työt tulee lähes ilmaiseksi tehtyä. Sekin on tosi asia että jos jää työttömäksi niin aika pian kyllä putoaa pois työmarkkinoilta eli aktiivisuutta pitää pitää yllä. Sama muuten koskee pitkiä sairaslomia. Luin uutisen että joku oli ollut työttömänä ja saanut korvauksia ja tehnyt kuitenkin vapaaehtoityötä ja päätös korvaukset peritään pois 28000 euroa eli ei aktiivisuuteen hirveästi kannusteta.
Inno kylä sivuilla on hyvin kiteytetty tämä roro-malli. Eli lyhyesti rorolla korvataan työttömälle kaikki muu paitsi työpaikka. Tällaista vastaavaahan järjestetään esim. kuntouttavissa toimintamuodoissa. Senhän ei tarvitse olla mitään tuottavaa toimintaa vaan sosiaalisten verkostojen ja toimintakyvyn ylläpitämistä/kehittämistä. Oletan että jos ryhmässä olevien ihmisten sosiaalinen ja koulutuksellinen ero on suuri niin ei taida toimia. Kuitenkin osa ihmisistä ei tarvitse mitään ryhmää ja jos se on pakollista/velvoittava niin taitaa olla niin että ei kiinnosta.Onnea kuitenkin rorolle.
Hyviä pointteja. Pari kommenttia: Kun haastattelin työttömiä ja luettelin asioita, joita RoRo:ssa tehdään, he eivät pitäneet niitä työnä. RoRo-toiminta ei siis vie työpaikkoja. Vain kohta ”auttaisin lapsia tai nuoria koulupäivän jälkeen läksyissä” sai työttömissä aikaan reaktion: Tuohan on työtä. Kuitenkaan ainakaan minun koulussani ei ollut sellaista aikuista, jonka työhön olisi kuulunut koulun jälkeen jäädä auttamaan oppilaita läksyissä. Jos joku oppilas olisi tarvinnut apua eikä kukaan kotona ehtinyt tai osannut auttaa, hän ei ilman läksyapua. – Minä ajattelen, että RoRo:n vahvuus on juuri siinä, että erilaiset ja erilaisen koulutuksen omaavat ihmiset saadaan samaan ryhmään. Minä osaisin opettaa maahanmuuttajalle suomea ja neuvoa nuoria monenlaisissa asioissa. Taitoja, joita mielelläni ryhmässä itse oppisin: neulomaan, poraamaan, tanssimaan, tekemään videoita sekä opettelisin muita puhelimen/tietokoneen käyttötaitoja. Tällä hetkellä opettelen koodaamaan, mutta on paljon sellaisia puhelimen peruskäyttötaitoja, joita en osaa, mutta joita joku nuori voisi opettaa minulle. Vastuuyhteiskunta tarkoittaa sitä, mitä sen nimi sanoo: Meidän tulisi kantaa vastuuta toisistamme eli auttaa heitä tiedoillamme, taidoillamme ja verkostoillamme. Yhteiskunnan tehtävä on luoda tälle auttamiselle rakenne, ettei kukaan jää avun ulkopuolelle. Tällä hetkellä vain valmiiksi aktiiviset ihmiset ovat siellä, missä saadaan apua ja autetaan.
Hyviä pointteja. Pari kommenttia: Kun haastattelin työttömiä ja luettelin asioita, joita RoRo:ssa tehdään, he eivät pitäneet niitä työnä. RoRo-toiminta ei siis vie työpaikkoja. Vain kohta ”auttaisin lapsia tai nuoria koulupäivän jälkeen läksyissä” sai työttömissä aikaan reaktion: Tuohan on työtä. Kuitenkaan ainakaan minun koulussani ei ollut sellaista aikuista, jonka työhön olisi kuulunut koulun jälkeen jäädä auttamaan oppilaita läksyissä. Jos joku oppilas olisi tarvinnut apua eikä kukaan kotona ehtinyt tai osannut auttaa, hän ei ilman läksyapua. – Minä ajattelen, että RoRo:n vahvuus on juuri siinä, että erilaiset ja erilaisen koulutuksen omaavat ihmiset saadaan samaan ryhmään. Minä osaisin opettaa maahanmuuttajalle suomea ja neuvoa nuoria monenlaisissa asioissa. Taitoja, joita mielelläni ryhmässä itse oppisin: neulomaan, poraamaan, tanssimaan, tekemään videoita sekä opettelisin muita puhelimen/tietokoneen käyttötaitoja. Tällä hetkellä opettelen koodaamaan, mutta on paljon sellaisia puhelimen peruskäyttötaitoja, joita en osaa, mutta joita joku nuori voisi opettaa minulle. Vastuuyhteiskunta tarkoittaa sitä, mitä sen nimi sanoo: Meidän tulisi kantaa vastuuta toisistamme eli auttaa heitä tiedoillamme, taidoillamme ja verkostoillamme. Yhteiskunnan tehtävä on luoda tälle auttamiselle rakenne, ettei kukaan jää avun ulkopuolelle. Tällä hetkellä vain valmiiksi aktiiviset ihmiset ovat siellä, missä saadaan apua ja autetaan.
Kun ihmisiä haastatellaan jostakin ja ihminen kokee sen myönteisenä asiana niin silloin hän myös kannattaa asiaa. Otetaan esimerkki eli työpaikallani aloitettiin puhumaan työn kierrosta (ei työn kiertämisestä) niin porukat olivat sen takana ja pitivät hyvänä asiana. Mites kävi kun sitten ilmoitettiin että aloitetaan työnkierto niin ei käynyt sitten millään. Näissä asioissa vaikuttaa usein eri töiden eri palkka, mutta kaikilla oli sama palkka työtehtävästä riippumatta.
Näissä roro ryhmissä on myös se vaara että ne muuttuvat ns. kerhoiksi jossa käydään kun on kivaa. No tuleehan siinä sosiaalinen kanssa käyminen hoidettua, mutta työllistyminen on sivuseikka. Se on totta että aktiiviset ihmiset ovat paikalla siellä missä tapahtuu. Mutta mites ne passiiviset ihmiset, jotka ei lähde kuin pakolla ?
Kuinka paljon näitä ryhmiä on ja toimiiko ne ?
RoRo-ryhmiä ei vielä ole missään, mutta toivottavasti joskus on! On ihan totta, että ryhmästä voi tulla paikka, missä on kivaa – ja se on tarkoituskin. Tunnen nuoria, joilla ei ole ollut perhettä ja joille RoRo-ryhmästä voisi tulla tunnetasolla tosi tärkeä. Jotkut 60+ -vuotiaat ryhmäläiset eivät ehkä enää työllisty, mutta moni heistä voi antaa nuorelle – ja vanhemmallekin – ryhmässä kokemuksen: Sinä pärjäät, sinä olet tärkeä ja arvokas, olemme iloisia, että olet tässä ryhmässä. Minusta tuntuu pahalta katsoa, kun koko elämänsä laitoksissa asunut nuori työpajajakson jälkeen joutuu jäämään kotiin (= hän on kotona yksin tai hengaa huumeita ja alkoholia käyttävien kavereiden kanssa). Ei hän ole sillä lailla aktiivinen, että hän etsiytyisi itsenäisesti hyviin porukoihin, harrastuksiin jne. Mutta jos työttömyyskorvauksen saamisen edellytyksenä olisi RoRo-ryhmässä käyminen, hän kävisi – ja saisi ympärilleen hyvän, eri-ikäisistä ihmisistä koostuvan yhteisön ja todennäköisesti myös työllistyisi, pääsisi opiskelemaan. Ne 60+ -vuotiaatkin, jotka eivät pystyisi enää työllistymään, tajuaisivat kyllä, kuinka merkittävää työtä he tekevät RoRo-ryhmässä, kun antavat nuoremmille kokemuksen: Sinä kelpaat, olet tärkeä ja arvokas. Uskon kyllä niinkin, että RoRo-ryhmät lisäävät työllisyyttä. Kun työllistyminen tapahtuu RoRo-ryhmän kautta, toiset näkevät koko ajan, miten työllistyminen tapahtuu. Ennen kuin joku lähtee ryhmästä töihin, hänen kanssaan pohditaan sitä, miksi hän työllistyi – ja paikalle voidaan pyytää myös se henkilö, joka hänet palkkasi. Toisaalta joku voi ”kypsyä” ryhmässä käymiseen ja todeta, että ”mielummin lähden töihin kuin jatkan täällä” – kun työssä käyminen kerryttää myös eläkettä.
Sanoista tekoihin ja laita roro ryhmä pystyyn. Tiedän että sinulla on kanavat että saat toiminnan käyntiin. Ei oo helppoa mutta kuitenkin.