Huono-osaisuus ei ole vain köyhyyttä

Iloitsen kuullessani, että 23-vuotias Maisa on saanut opiskelupaikan ammattikorkeakoulusta. Vuoden päästä kuulen, ettei hän aloittanut opintoja. Asuntohakemukseen oli tullut opiskelija-asuntosäätiöstä kielteinen vastaus.

Karo on kirjoittanut ylioppilaaksi, mutta muutama lukion kurssi on suorittamatta, joten Karo ei voi hakea jatko-opintoihin. Karo voisi tenttiä kurssit iltakoulussa. Hän kuitenkin toteaa, että hänen on vaikea löytää itsenäiseen kurssien suorittamiseen tahdonvoimaa ja keskittymiskykyä.

Mä lopetin amiksessa, kun olisi pitänyt uusia englanti ja ruotsi. Noitten takia olisi pitänyt uusia koko vuosi. Ei v—u kiinnostanu. Ne kyllä sano siellä viimeisessä harjoittelupaikassa, että ”sulla on sitten varma työpaikka täällä, kunhan vaan saat opinnot loppuun.” Tomi, työtön, ei tutkintoa.

Huono-osaisuus on myös verkostojen puutetta

Jos RoRo-ryhmät olisivat olemassa, Maisan työttömillä vanhemmilla olisi ollut ihmisiä, joiden kanssa jakaa huoli: Mistä Maisalle asunto? Yksi ryhmäläinen olisi kertonut, miten oma lapsi löysi opiskelijakämpän. Toinen olisi tarjoutunut selvittämään, voisiko puolison serkun Tampereella asuva äiti majoittaa Maisan ensimmäisiksi viikoiksi. – Jos Karo olisi saanut rinnalleen RoRo-ryhmäläisen opiskelemaan kanssaan joka arkipäivä, hänellä olisi nyt lukion päästötodistus ja hän voisi hakea jatko-opintoihin. – Tomi, joka oli viettänyt koko lapsuutensa erilaisissa laitoksissa – ja jonka ammattiopinnot jäivät kesken – olisi luultavasti tällä hetkellä mukana työelämässä, jos hän olisi saanut ammattikouluaikanaan rinnalleen RoRo-aikuisen.

Suomen yli 200 000 työttömän joukossa on paljon viisaita, tasapainoisia, terveet elämäntavat omaavia aikuisia, jotka olisivat valmiita pitkäkestoiseen ystävyyteen jonkun syrjäytymisvaarassa olevan nuoren kanssa. Tällaiset aikuiset voisivat tukea nuoren itsetuntoa ja rohkaista häntä katsomaan, mitä mahdollisuuksia löytyy kotoa saadun työttömyys- ja toimeentulotukimallin ulkopuolelta.

RoRo-ryhmissä rakennetaan verkostoja

Tutkimusten mukaan lasten tulevaa toimeentulotuen asiakkuutta ei selitä vanhempien pienituloisuus, köyhyys tai yleensä perheiden väliset tuloerot vaan se on nimenomaan seurausta vanhempien toimeentulotuen asiakkuudesta. Sama pätee työttömyyteen. Työttömien lapsista tulee todennäköisemmin työttömiä kuin työtätekevien lapsista siinäkin tapauksessa, että lapset saisivat hankittua toisen asteen tutkinnon.

RoRo-ryhmässä käymisestä ei makseta palkkaa, mutta ryhmä tarjoaa kaiken muun, minkä työtön on irtisanomisen seurauksena menettänyt: yhteisön, syyn nousta aamulla vuoteesta, itsekunnioituksen, uskon tulevaisuuteen. RoRo-ryhmään kuuluva vanhempi voi itse paremmin ja antaa lapselleen positiivisemman mallin kuin kotiin passivoitunut vanhempi. RoRo-ryhmässä toimivan vanhemman kautta perheen nuorelle voi myös tarjoutua työtilaisuuksia: ”Siinä perheessä tarvitaan lastenvahtia, koiranulkoiluttajaa, nurmikonleikkaajaa.” Tällaiset tehtävät hyvin hoidettuina voivat myöhemmin avata ovia eteenpäin. Haaveileeko perheen nuori korkeakouluopinnoista? ”RoRo-ryhmässä olisi juuri tuon alan ihminen; pyydetäänpä Sirpa kahville, niin voit kysellä noista opinnoista.”

Ihminen tarvitsee toisinaan apua eli verkostoja, jotta hän pääsee polulleen kaatuneen puun yli, ali tai ympäri. RoRo-ryhmissä sellaiset ihmiset tutustuvat toisiinsa, jotka eivät muuten luultavasti koskaan kohtaisi. Millaisessa tilanteessa sinulle on ollut hyötyä omasta verkostostasi? Kerro jokin esimerkki!