Kaikilla on oikeus kukoistaa
Vuosia sitten päätin tehdä yksinkertaisen nettisivuston. Olin käynyt parin päivän kurssin asiaan liittyen ja käyttänyt tuntikausia netissä asian tiimoilta. Minulla oli valmiiksi kirjoitettuna kullekin alasivulle sopiva teksti. Kun sitten ryhdyin varsinaiseen työhön eli nettisivuston tekemiseen, ei siitä tullut mitään. En kerta kaikkiaan saanut hommaa toimimaan. Käytin monta päivää, mutta tulosta ei tullut. Lopulta totesin, että ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pyytää tyttäreltäni apua. Hän ei ollut koskaan tehnyt nettisivustoa, mutta hän lupasi auttaa. Hän istahti koneeni ääreen ja ryhtyi työhön. Minä istuin vieressä ja kerroin, mikä teksti tulee minnekin ja hyväksyin mainiot kuvat, jotka hän kaivoi esiin jostain netin uumenista. Noin puolen tunnin päästä kaikki oli valmista. Olin äärimmäisen kiitollinen – mutta tunsin itseni surkeaksi. Minä olin käyttänyt neljäkymmentä tuntia saamatta aikaan mitään. Tyttäreni, joka ei ollut koskaan aiemmin tehnyt nettisivustoa, aloitti nollasta ja suoriutui tehtävästä puolessa tunnissa.
Tuo tapaus sai minut pohtimaan työelämää ja palkkausta. Sama palkka samasta työstä kuulostaa hyvältä. Mutta entä jos toinen – kuten tässä tapauksessa tyttäreni – on kymmenen tai sata kertaa nopeampi tai tehokkaampi kuin minä? Vaikka minä olisin tuolloin lopulta oppinut – ehkä jonkun toisen opastamana – tekemään nettisivustoja ja alkanut tehdä niitä työkseni, en koskaan – tyttäreni tuntien – olisi saavuttanut samaa tehokkuutta kuin hän.
Työmarkkinoiden yksi ongelma on tällä hetkellä se, että jotkut ihmiset eivät pysty tekemään mitään työtä niin nopeasti tai tehokkaasti, että he olisivat riittävän tuottavia eli että yrityksen kannattaisi maksaa heille sellaista palkkaa, joka riittää elämiseen. Yhteiskunnassamme on päätetty, että näiden ihmisten paikka on kotona. Osmo Soininvaaran mielestä olisi järkevämpää, että hekin voisivat tehdä työtä. Olen hänen kanssaan samaa mieltä. Tällä hetkellä yhteiskunta maksaa heille X euroa siitä, että he ovat kotona. Jos yhteiskunta maksaisi heidän työnantajalleen tuon X euroa palkkatukea ja työnantaja maksaisi heille palkkaa X + Y euroa – jolla tulisi hyvin toimeen – kaikki hyötyisivät. Yhteiskunta hyötyisi, koska sekä ihmisen henkinen että fyysinen terveys säilyy parempana, jos hän käy töissä. Työnantaja saisi työntekijän tehtävään, jota muut työntekijät ehkä tällä hetkellä joutuvat hoitamaan huonosti ja kiireessä muiden töidensä ohella. Työntekijä saisi arkirytmin, työyhteisön ja mielekästä tekemistä. Oleellista mallissa on, että työntekijällä on oikeus siirtyä työpaikasta toiseen palkkatukensa säilyttäen. Toivon, että tuleva hallitus ottaa tämän asian asialistalleen.
Kommentit
Jos et osannut tehdä nettisivuja ja opiskelit itse niitä ja tyttäresi teki ne käden käänteessä, niin olitko palavasti innostunut asiasta ? Todennäköisesti et. Jos ihminen on palavasti kiinnostunut niin oppiminen tapahtuu nopeasti ja lopputulos on hyvä. Sama palkka samasta työstä niin ei innosta niitä jotka ovat niitä nopeita ja aikaansaavia ja heidän työpanos laskee tai työpaikka vaihtuu. Mutta täytyy tässä muistaa että lapsemme ovat kasvaneet nykytekniikkaan vauvasta lähtien niin on myös erilaiset lähtökohdat meihin hieman vanhempiin ihmisiin verrattuna.
Vähemmän tuottavia töitä on koko ajan vähemmän ja vähemmän. Se olisi ihanteellista jos heillekkin löytyisi työpaikkoja ja joku olisi valmis niistä maksamaan. Ehdotin oman työpaikan hr-päällikölle että eikö meille voisi palkata vajaakuntoisia tai jopa kehitysvammaisia henkilöitä niin vastaus oli se että ei uskalla ottaa riskiä jos käy niin että eläköityvät töistä niin eläkemaksut lankeaa työnantajalle. Vaatii lakimuutosta. Em. muuten tekisivät työnsä erittäin tunnollisesti.
Olet oikeassa, että moni asia kyllä vaatii lakimuutosta, jotta työhalukkaat pääsevät töihin.