17.1.2023 | Rocky road

Ulos kuplasta -ryhmät RoRo:n harjoittelualustana

RoRo-malli on saanut sekä ruusuja että risuja. Kuten olettaa saattoi, jotkut tuomitsevat mallin, koska työttömät ”pakotetaan” ryhmiin. Aloin pohtia, voisiko RoRo-mallia kokeilla siten, että perustettaisiin aluksi sellaisia ryhmiä, joissa ryhmän jäsenet eivät olisikaan työttömiä. Aloin hahmotella seuraavaa kokeilua, jolle annoin nimeksi Ulos kuplasta.

Kuka tahansa, yksi henkilö tai kaksi kaverusta, jokin järjestö tai vaikka seurakunta voisi perustaa 20-30 hengen ryhmän, jolle hän etsisi kokoontumistilan. Ryhmä voisi kokoontua esimerkiksi kerran viikossa. Ryhmän kokoaja pyrkisi saamaan ryhmäänsä mahdollisimman erilaisia ihmisiä: kantasuomalainen/maahanmuuttaja, homo/hetero, näkevä/sokea, köyhä/rikas, työssäkäyvä/työtön, laiha/lihava, kristitty/muslimi, laulutaitoinen/laulutaidoton, ateisti/uskovainen, rasisti/ei-rasisti, nuori/eläkeläinen, ylpeä/nöyrä, sinkku/parisuhteessa elävä, koulutettu/kouluttamaton, nainen/mies, masentunut/ei-masentunut. Jokainen ryhmään tulemisesta kiinnostunut määrittelisi itse, millä piirteillä hän hakee paikkaa ryhmästä. Jos Matti kertoisi olevansa nuori, akateemisesti koulutettu ja masentunut, hän voisi edustaa juuri niitä ominaisuuksia, joita ryhmä X etsii, mutta sen sijaan ryhmään Z hän ei enää kelpaisi. Heillä olisi jo ryhmässään sekä nuori, akateemisesti koulutettu että masentunut – mutta ei ehkä vielä muslimia, eläkeläistä tai liikuntavammaista. Minä voisin pyrkiä ryhmään vaikka statuksella: s-vikainen, pyylevä, iloinen, työelämän ulkopuolella oleva, parisuhteessa oleva nainen. Ryhmän kokoaja voisi etsiä erilaisia ihmisiä omista verkostoistaan, facebookista tai vaikka Suomessa kehitetystä, käyttäjälle ilmaisesta Kaverisovelluksesta. (Sille myönnettiin viime vuonna Avainlippu-tunnus. Sovellus on kuin Tinder, mutta tarkoitettu nimenomaan kavereiden eikä seurustelukumppanin etsintään.)

Kuten RoRo-ryhmässäkin, ajatuksena on, että Ulos kuplasta -ryhmän jäsenet tutustuvat toisiinsa ja alkavat auttaa toisiaan tiedoillaan, taidoillaan, verkostoillaan ja läsnäolollaan. Ryhmässä voidaan opetella/opettaa toisille esimerkiksi tunne-, talous-, it-, tanssi- tai luovan ilmaisun taitoja tai suomen kieltä. Lisäksi ryhmäläiset tekevät yhdessä vapaaehtoistyötä sen mukaan kuin kullakin on aikaa ja mahdollisuuksia.

Ulos kuplasta -ryhmistä voisi saada kiinnostavan tosi-tv-formaatin. Mitä erilaisimmista ihmisistä ryhmä koostuisi ja mitä monipuolisempaa vapaaehtoistyötä ryhmäläiset tekisivät, sitä suuremmalla todennäköisyydellä ryhmä pääsisi tosi-tv-kuvauksiin. On hyvin todennäköistä, että puoli vuotta ryhmässä vaikuttaa ryhmäläisten ajatteluun ja lisää heidän ymmärrystään toisiaan kohtaan. Terve ryhmäläläinen alkaisi havainnoida ympäristöään liikuntavammaisen silmin, nuori eläkeläisen silmin, kantasuomalainen maahanmuuttajan silmin jne. Näitä tarinoita olisi kiinnostava ulkopuolisten kuulla.

Nyt kaipaan palautetta. Miltä ajatus tuntuu? Kiinnostaisiko sinua perustaa ryhmä tai lähteä mukaan sellaiseen? Miksi? Miksi ei? Olisiko tästä tosi-tv-formaatiksi? Kuka olisi sopiva tuottaja? Tuire Lindström, Arman Alizad vai joku muu? Kommentoikaa reippaasti ja pyytäkää ystäviäkin kommentoimaan. Pitäkää kuitenkin mielessä, että tarkoitus on, että Ulos kuplasta -ryhmiin ihmiset tulevat vapaaehtoisesti – pontimenaan Tommy Tabermannin runon säkeet: ”Epäröinnin kynnyksellä kysy, kuinka paljon rohkeutta uskallat tänään jättää käyttämättä.”

Kommentit

Juha sanoo:

Hyvä idea, Arman olis varmaan hyvä…itse tulin juuri vapaaehtoistyöstä kehitysvammaisten asuntolasta, jossa kävin asukkaan kanssa kahvilla. Tunti ajastani ei ole paljoa. Silloin tällöin tuota teen, etten oikein tiedä ’kerkeenkö’ enempään.

Leena Sipakko sanoo:

No toi on tosi hieno idea, voisin hyvin lähteä mukaan.
Mutta pelkään ettei ihmisiä saa helposti mukaan. Ehkä nuoret saattaa innostua.
Mutta hienoa kun yrität. Täysi tuki multa sun aktiivisuudelle.
Terveisin salasiunaava evankelistakurssilainen
Leena Sipakko

Tiina Lilja sanoo:

Mielenkiintoinen ideana. Omasta kuplasta poistuminen on todennäköisesti se vaikein askel. Itse olen työelämässä ja sen lisäksi teen vapaaehtoistöitä vpk:ssa ja vapepassa. Näiden lisäksi on vielä naapuriapu ja sukulaiset. Ehdottomasti olen valmis tekemään kaiken sen eteen, että ihmiset löytävät vapaaehtoistyön tuoman yhteisllisyyden.

Arto Antturi sanoo:

Rohkea idea! Varmaan juuri riittävän erikoisella kokoonpanolla toteutettu ja julkistettu kokeilu voisi viedä tätä eteenpäin. Iso kynnys varmasti on tavallisella tallaajalla lähteä tällaiseen mukaan, mutta esimerkin voima on vahva. Siitä vaan kokeilemaan!

Jaakko sanoo:

Kerro missäpäin eteläistä Suomea on fyysinen ja henkinen
Ulos kuplasta -ryhmä, liityn siihen välittömästi ..
Matalan kynnyksen olohuone jonne voi mennä milloin vain löytyy Oulusta, mutta sinne on liian pitkä matka

https://www.kumppanuuskeskus.fi

Reetta sanoo:

Olen tätä juttua seurannut ja olin myös yksi niissä kommentoijista, joka sanoi, että missä kuplasta olet elänyt. Tämä on hieno alku. Tosin yhtä tärkeää seikkaa se ei ota huomioon nimittäin sattumaa. Sen pitäisi olla jatko tuolle ulos kuplasta kohdalle.

Sattumalla on tutkimuksenkin mukaan iso merkitys ihmiselämässä ja kehityksessä.

Sattumalta ajaudutaan tekemään jotain joka muuttaa kaiken. Sattuma vie työsi tiputtaa tulosi, sattumalta rakastut ja se muuttaa kaiken. Oli se rakkaus sitten hyvä tai huono Sattuma. Saat sattumalta perinnön jota et osannut odottaa. Päädyt sattumalta muuttamaan suunnitelmia.

Sattuman merkitys elämän onnistumisessa on oikeastaan kaiken alku ja juuri. Sattumaa ei voi hallita vai voiko?
Voinko päättää lahjoittaa lapsille rahaa? Mitä kautta ja mille? Miten rajaan mihin lahjoitusta käytetään? Sattuman lahja voi olla pienikin silloin kun se tulee oikeaan paikkaan ja aikaan. Itselle teiniäitinä ollessani paras Sattuma oli opiskelijoiden keräämä lahjoitus, jossa oli syöttötuoli ja lasten vaatteita.
Nyt tänä keväänä tuo teiniäidin 30 vuotias valmistuu yhteisöpedagokisi. Ilman elämän sattumia näin ei ikinä olisi. Huolimatta sen hyvän yhteiskunnan tuen. Jota oikeasti tarvitsimme aikoinaan.

Suurin eteenpäin ja taaksepäin vievä voima on kuitenkin aina ollut Sattuma.

Luin kuinka teit töitä kesän siivoajana mitä jos sattumalta sinulla ei olisikaan ollut koko kesänä käytössä kuin siivoajan palkka ja maksaa olisi pitänyt vaikka 500€ vuokra kk. Plus kaikki muut kulut sattumalta tv hajoaa. Oletko sattuman vuoksi ilman tv:tä vai ostatko sen osamaksulla. Jos olet ilman tv:tä minne sattuma sinut johtaa. Oisko siivoajan työ tuntunut sattumalta raskaammalta jos samalla olis pitänyt miettiä mihin rahat riittää.

Toi tv:formaatti ei oo yhtään pöllömpi idea mutta ota siihen juontajaksi huumori viihteestä tunnettu kasvo, joka osaa myös oikeasti olla vakava. Siinä on tarpeeksi sattumaa. Etsi pieni paja joka tekee omia juttuja mutta jolla on mahdollisuus kehittyä (sattuma) sille yrittäjälle. Anna sattumien vaikuttaa.

Annamari sanoo:

Kiitos Reetta viestistäsi. Olet oikeassa, niin paljon riippuu sattumasta, johdatuksesta, ajoituksesta – mitä termiä kukakin haluaa käyttää ja mikä mihinkin tilanteeseen parhaiten sopii. Me emme valitse perhettä, johon synnymme – tai maata mihin synnymme. Me emme voi vaikuttaa siihen, kuinka pitkään vanhempamme elävät, jäävätkö he jossain vaiheessa työttömiksi, osoittautuuko lapsuudenkotimme hometaloksi jne. Sekin on tutkimusten mukaan selvästi osoitettu, että siivoojan työni olisi tuntunut raskaammalta, jos minun olisi pitänyt samalla miettiä, mihin riittävät. Siinä olet ihan oikeassa. Koska kenelle tahansa voi tapahtua mitä tahansa, teen työtä, jotta kaikki suomalaiset voisivat saada yhteiskunnan tarjoaman turvaverkon rinnalle tavallisten suomalaisten muodostaman turvaverkon. Hyvinvointiyhteiskunta antaa meille vain rahaa, mutta ei tue meitä silloin, kun meidän pitää raskaissa tilanteissa tehdä oikeita valintoja. Otit esimerkiksi tuon television hajoamisen. Minun järjellläni ajateltuna television ostaminen osamaksulla olisi täyttä hulluutta. Mutta ihminen, jolle televisio on tärkeä ja joka elää taloudellisesti ahdistavasssa tilanteessa, ostaa sen osamaksulla, koska ahdistuksen keskellä järki ei toimi. Jos ihminen kykenisi siinä tilanteessa ajattelemaan, hän tajuaisin, että jonkinlaisen television voisi luultavasti saada ihan ilmaiseksi, kun tekisi vähän tiedustelua, koska luultavasti kukaan ei ole kiinnostunut 15 vuotta vanhasta televisiosta, joka jää jonkun vanhuksen asuntoon hänen kuoltuaan. Samassa asunnossa on varmasti paljon muutakin käyttökelpoista, mikä menee suoraan roskiin. Itse ostin vuosi sitten joulun alla yhden keittiön simppelin tarve-esineen ja sen ostaminen tuntui todella typerältä, kun sellaisia menee varmasti joka vuosi satoja kaatopaikalle kuolleiden vanhusten kodeista. Piti vaan saada se nopeasti. Kuten eräs maahanmuuttaja totesi; jos rahasta on pulaa niin ei kannata ostaa mitään uutena, koska käytännössä kaiken löytää kirpputorilta, kun hiukan etsii. Ongelma on vaan se, että jos ihminen on rahapulassaan yksin ja ahdistunut niin hän ei kykene tekemään hyviä ja järkeviä päätöksiä. Siksi puhun, kirjoitan ja vaikka siivoan – jotta voisimme yhdessä opetella rakentamaan yhteiskuntaa, jossa jokaisella on ystäväpiiri, joka on tukena vaikeina hetkinä.

Lisää kommentti

Kommentit julkaistaan vasta, kun ylläpitäjä on hyväksynyt ne.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *