Yhdeksän henkilöä päivässä jää työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksen takia
Vuonna 2021 Suomessa siirtyi työkyvyttömyyseläkkeelle pelkästään masennuksen takia keskimäärin yhdeksän henkilöä päivässä – joka päivä, seitsemänä päivänä viikossa. Ihminen ei yleensä masennu yhtäkkiä vaan masennus hiipii ihmisen elämään hitaasti. Vähitellen ihminen menettää työkykynsä ja jää sairaslomalle ja pahimmassa tapauksessa hän jää lopulta masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeelle.
Koska masennus tarttuu, moni välttää masentuneen seuraa. Niinpä masennuksen takia sairaslomalle tai työkyvyttömyyseläkkeelle jääneestä tulee lopulta myös yksinäinen. Jos RoRo-ryhmät olisivat olemassa, sairaslomalle masennuksen takia jäänyt voitaisiin liittää automaattisesti RoRo-ryhmään. Aluksi hän ei ehkä jaksaisi itse lähteä liikkeelle, jolloin joku RoRo-ryhmäläinen voisi toimia hänen tukihenkilönään eli käydä päivittäin hänen luonaan juttelemassa, laittamassa ruokaa ja viemässä häntä kävelylle. Jos masentunut olisi koiraihminen, tehtävään sopisi koiran omistava RoRo-ryhmäläinen, joka tekisi vierailut koiransa kanssa. Nämä käynnit saattaisivat estää masentunutta vaipumasta syvemmälle masennukseen ja jossain vaiheessa hän saattaisi olla jopa valmis lähtemään mukaan RoRo-ryhmään toisten ihmisten joukkoon.
Terapiakulttuurissa velvollisuus on rajoitus
Markku Ojanen, psykologian emeritusprofessori, toteaa kirjassaan Hyvinvoinnin käsikirja, että terapiakulttuurissa velvollisuudet nähdään rajoituksia. Hänen mukaansa tällaisessa ajattelussa lähdetään siitä, että ensin ihmisen pitää hoitaa itsensä kuntoon ja vasta sitten hän voi kääntyä katsomaan muita. Ojanen kyseenalaistaa tämän ajattelumallin, koska silloin kavennetaan niiden ratkaisuvaihtoehtojen määrää, jotka voisivat edesauttaa ihmisen paranemista. Masennus ei helpotu sillä, että ihminen keskittyy omaan oloonsa, mutta se voi helpottua, jos ihminen ottaa pienen askelen ulospäin kuten esimerkiksi RoRo-ryhmässä opettaa toiselle ryhmäläiselle hetken verran it-taitoja tai neulomista tai pelaa maahanmuuttajien kanssa sanapeliä.
Kun ihminen jää työttömäksi, hänen riskinsä yksinäistyä ja masentua kohoaa huomattavasti. Jos työtön liitetään välittömästi RoRo-ryhmään, jossa aktiivinen elämä jatkuu ja jossa hän voi solmia uusia ihmissuhteita, vaara masentua ja yksinäistyä on huomattavasti pienempi.
Masentuneen ihmisen puolison, lapsen tai vanhemman tulee päästä päivittäin terveiden seuraan
Jos työttömällä on kotonaan masentunut puoliso, lapsi tai vanhempi, hänelle olisi ensiarvoisen tärkeää päästä päivittäin pois kotoa terveiden ihmisten seuraan. Jos ihmisellä ei ole ulkoapäin annettua syytä lähteä liikkeelle – kuten työtä, opintoja tai RoRo-ryhmää – on todennäköistä, että työtön viettää liikaa aikaa kotona henkisesti kuormittavassa tilanteessa. Koska muutos tapahtuu hitaasti, ihminen ei välttämättä havahdu riittävän ajoissa. Hänen tilanteensa pahenee päivä päivältä ja lopulta myös työttömästä tulee masentunut ja yksinäinen.
Lisää työkyvyttömiä, lisää masentuneita, lisää itsemurhia?
Nyky-Suomessa masentuneella ja työttömällä on lakisääteinen oikeus jäädä kotiin ja masentua yhä syvemmin ja yksinäistyä yhä pahemmin. Tätäkö me haluamme? Kommentoi!
Kommentit
”Koska masennus tarttuu, moni välttää masentuneen seuraa.” Masennus ei tartu. Luulisi yhteiskunnan varoilla korkeasti koulutetun työttömän tietävän sen. Sinulla on koulutus, jonka ansiosta sinulla pitäisi olla taidot tiedonhankintaan. Käytä sitä taitoa ja opiskele. Masennus ei tartu. Toivon sydämeni pohjasta, ettet ole missään tekemisissä yhdenkään masentuneen ihmisen kanssa.
”Jos työttömällä on kotonaan masentunut puoliso, lapsi tai vanhempi, hänelle olisi ensiarvoisen tärkeää päästä päivittäin pois kotoa terveiden ihmisten seuraan.” Mitä? Kuka määrittelee ”terveen” ihmisen? Useammat kirjoituksesi henkivät 1930-luvun Saksaa. Sinuna olisin huolissani itsestäni ja ajatuksistani.
”Nyky-Suomessa masentuneella ja työttömällä on lakisääteinen oikeus jäädä kotiin ja masentua yhä syvemmin ja yksinäistyä yhä pahemmin.” Nyky-Suomessa ihmisellä on oikeus tervehtyä ja palata työelämään. Suomessa työssä ollessaan työntekijä maksaa työttömyysvakuutusmaksuja sekä mahdollisesti myös työttömyyskassaan, työttömän tuloveroprosentti on lähtökohtaisesti korkeampi kuin työntekijällä (min. 25%). Sinä et yksin yhdenkään työttömän elämää kustanna, jokainen työtön maksaa omaa elämäänsä. Työtön ja/tai sairauslomalla oleva ihminen on täysiarvoinen yhteiskunnan jäsen. Työtön ja/tai sairauslomalla oleva ei ole mikään loinen tai laiska. Työttömällä ja sairauslomalla olevalla on samanlaiset ihmisoikeudet kuin työssä olevalla.
Oletko sinä työntekijä? Oletko ansainnut palkkatöissä omaisuutesi? Vastaus molempiin on ”et”. Olet itse työtön, mutta hyvin rikas työtön. Mutta olet työtön. Teetkö itse 30h/vkossa ”vapaaehtoistyötä”? Uskallan väittää, että et.
Sinun arvomaailmasi jakavien ihmisten harmiksi – ja kaikkien meidän muiden onneksi – meillä on lainsäädäntö, jotta teidän kaltaiset ihmiset ette pääsisi rapauttamaan ihmisoikeuksia, joihin myös sosiaaliturva kuuluu. Se kuuluu myös sinulle ja tovereillesi varallisuudesta riippumatta. https://ihmisoikeudet.net/ihmisoikeudet/taloudelliset-sosiaaliset-ja-sivistykselliset-oikeudet/oikeus-sosiaaliturvaan/
Myös työntekijöiden oikeudet ovat ihmisoikeuksia. Niihin kuuluu myös se, ettei kiertoilmauksin ilmaisemaasi pakkotyötä voi enää teettää: https://ihmisoikeudet.net/ihmisoikeudet/oikeus-tyohon/
Ymmärryksesi yhteiskunnasta ja siitä, miten se toimii, on hämmästyttävän vajavainen. Suosittelen kertaamaan yläkoulun yhteiskuntaopin kirjallisuuden. Tässä yksi suora linkki: https://www.suomi.fi/uutiset/suomi-fi-verkkopalvelussa-valmiita-aineistoja-opettajille-soveltuu-erityisesti-yhteiskuntaopin-opetukseen
Kerro ihmeessä, missä välissä työtön hakee töitä, jos karmaiseva, jopa 30 tuntia viikossa ilmaista työtä pakkoteettävä mallisi toteutuisi? Olet esittänyt näitä aatteitasi jo toistakymmentä vuotta. Edellisen kerran yritit saada ilmaista työvoimaa omalle kotihoitoyrityksellesi. Jotenkin teillä superrikkailla on harhainen käsitys, että lasten ja vanhusten kanssa voi kuka tahansa tehdä töitä, ilman mitään asianmukaista koulutusta ja pätevyyttä. Mikä yrityksesi hyötyisi nyt tästä ”roro-mallista”?
Haastattelusi iltapäivälehdessä tänään (25.12.2022) todisti taas kerran, miten rikkaudella ei ole mitään tekemistä sivistyksen, käytöstapojen saati empatiakyvyn kanssa. Sydämensivistystä tai tunneälyä ei rahalla voi ostaa. Lainaan sinua, koska tämä lainaus kertoo sinusta kaiken olennaisen: ”– Olen rikas, mutta minulla ei ole yhtään rikasta ystävää. En pyöri missään piireissä. Osaan kyllä syödä viiden ruokalajien aterioita oikeilla ruokailuvälineillä, mutta minusta on ihan yhtä mielekästä jutella bussipysäkillä alkoholistin kanssa.”
Edelliset kaksi lähettämääni kommenttia eivät ole tarkoitettu julkaistaviksi. Koin ainoastaan tarvetta avutua näkemyksistäni sinulle. Tämän palstan kohderyhmälle lienee parempi olla olematta tietoinen heitteillejättöyhteiskunnan armottomuudesta jos edes osittain vielä elävät asian suhteen jossain illuusiossa.
terveisin, Pete
Anteeksi Pate, en huomannut tätä viimeistä viestiäsi ja julkaisin ensimmäisen lähettämäsi viestin. Koko RoRo-mallin pointti on löytää jokin vaihtoehto tuolle mainitsemallesi heitteillejättöyhteiskunnalle. Olen nähnyt läheltä, kuinka yhteiskunta antaa nuorelle asunnon ja rahaa ruokaan, mutta jättää nuoren muuten heitteille. Lopulta nuori joutuu vankilaan, huumekierteen jälkeen kohtaa kuolema tai seuraa jotain muuta yhtä ikävää. Perustuslain mukaan (pykälä 19) jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on
oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Hyvinvointiyhteiskunta huolehtii vain tuosta toimeentulosta. Minä peräänkuulutan vastuuyhteiskuntaa, jonka kautta ihminen saisi myös huolenpidon eli saisi kokea olevansa arvokas, saisi turvallisen yhteisön, saisi kokea elämänsä merkityksellisenä.
”Minä peräänkuulutan vastuuyhteiskuntaa, jonka kautta ihminen saisi myös huolenpidon eli saisi kokea olevansa arvokas, saisi turvallisen yhteisön, saisi kokea elämänsä merkityksellisenä.”
Kaunis ajatus mutta eivät yritykset tai yhteiskunnan menestyjät, jotka voisivat halutessaan saada tuon muutoksen aikaan, ole valmiita siihen muuta kuin puheidensa tasolla. Se kun vaatisi juuri heiltä vuositasolla vielä kymmeniä miljardeja lisärahaa vähintään vuosikymmenen ellei parin ajan jota he itse eivät todellakaan ole halukkaita tarjoamaan. Se kun ei muodostaisi heille ikinä mitään henkilökohtaista lisävaurastumisen mahdollisuutta vaan päinvastoin valtaisan kuluerän. Julkisuudessa olevien ulostulojen perusteella halukkuutta edes nykyisenkaltaiseen rahalliseen osallistumiseen heillä ei näytä olevan. Sitä jotain muuta tahoa joka sen tarpeellisen rahan voisi pöytään tuoda taas ei ole.
Kaukana ovat nykyjohtajilla ja yhteiskunnalla ne ajat kun ’Kaveria ei jätetä’ tarkoitti jotain muuta kuin ihmisten hylkäämistä kaiken ulkopuolelle ainoastaan elintoiminnot ylläpitävien tukien varaan. Kaiken maailman arvo- ja muita tyhjänpäiväisiä puheita ilma sen sijaan on sakeanaan.
Toteat Pete, etteivät yhteiskunnan menestyjät ole siihen valmiita muutoin kuin puheidensa tasolla. Mistä tiedät sen? Kuinka monta menestyjää ja heidän tekemisiään tunnet? Minä tiedän joitain, ja olen kanssasi sen tähden ehdottomasti eri mieltä. Haluan yhä korostaa, että minä en koe tällä hetkellä tehtäväkseni korjata hyvinvointiyhteiskunnan vikoja. Niitä vikoja on olemassa ja on hyvä, jos löytyy taitavia ihmisiä niitä korjaamaan. Tulonsiirtoja tarvitaan, mutta ne ovat hyvinvointiyhteiskunnan toimintaa. Minun missioni on haastaa suomalaiset rakentamaan hyvinvointiyhteiskunnan rinnalle – ei tilalle vaan rinnalle – vastuuyhteiskunta. Vastuuyhteiskunnassa ihmiset auttavat toisiaan tiedoillaan, taidoillaan ja verkostoillaan sekä läsnäolollaan. Jos minä vippaan henkilölle X vaikkapa 100 euroa, kyseessä on tulonsiirto eli hyvinvointiyhteiskuntaan kuuluva juttu. Jos minä tapaan huumeidenkäyttäjää kerran viikossa vuoden ajan (kuten olen tehnyt), jotta hänellä olisi edes yksi tavallinen (siis ei-huumeidenkäyttäjä) ystävä, on kyseessä vastuuyhteiskunnan toiminta. Noin kuuden vuoden ajan olen käynyt tapaamassa yksinäistä vanhusta pari kertaa kuussa -yli 90-vuotiailla harvoin on enää montaa ystävää elossa tai siinä kunnossa, että voisivat käydä tapaamassa. Sekin on vastuuyhteiskunta-ajatteluun kuuluvaa toimintaa. Tapaan säännöllisesti maahanmuuttajaperhettä. Sekin on vastuuyhteiskuntaan kuuluvaa toimintaa. Kaikilla ei ole aikaa vapaaehtoistoimintaan. Tunnen yrittäjiä ja yritysjohtajia, jotka tekevät pitkää päivää ja kantavat suuren vastuun ja huolehtivat kukin siitä, että muutamalla tuhannella ihmisellä riittää työtä. Mieleeni ei totisesti tulisi syyttää heitä siitä, etteivät he käy tapaamassa vanhuksia tai pelaa maahanmuuttajien kanssa kielenoppimispeliä – he totisesti kantavat vastuuta. Sitä paitsi tuon tason johtajilla ei ole minkäänlaista irtisanomissuojaa. Aamulla menet töihin klo 8 ja klo 9.30 sinut on irtisanottu. Ajattelen niin, että jokaisen suomalaisen tulisi kantaa vastuuta. Joko perustamalla yritys, käymällä töissä ja maksamalla veroja tai sitten tekemällä vapaaehtoistyötä. Miksi haluan tuon vapaaehtoistyön RoRo-mallin alle? Siksi, että kymmenet tuhannet työttömät eivät itse syystä tai toisesta osaa hakeutua vapaaehtoistehtäviin, JOISTA OLISI HEILLE ITSELLEEN VIELÄ ENEMMÄN ILOA JA HYÖTYÄ KUIN NS.TYÖN KOHTEILLE. Nämä ihmiset tarvitsevat pientä työntöä- kuten meistä jokainen toisinaan. (Kannattaa lukea aivan ensimmäinen blogikirjoitukseni). Tätä en sano vähimmässäkään määrin syyllistäen vaan ainoastaan toteamuksena. Haastan sinut ja teidät kaikki lukemaan kaikki blogikirjoitukseni ajatuksella läpi ja miettimään, ovatko ne todella oikeasti pelkkää puppua. Kirjoitukset pohjautuvat siihen, mitä olen henkilökohtaisesti nähnyt ja kuullut 56 ikävuoteni aikana.
-”Poliisien määrä on pieni tehtävien määrään nähden. Lahdessa on tutkittava rikoksia suhteellisesti enemmän kuin monissa muissa kaupungeissa. Näin ollen tutkintatehtävät työllistävät Lahden poliisia melkoisesti eikä poliiseja riitä jalkamiehiksi.”
”Lahdessa on lisäksi oma erityinen henkensä. Tämä on amerikkalaistyylinen kaupunki. Kaupungilla ei ole myöskään perinteitä, ei kulttuuria, ei mitään historiallista. Täällä ei välitetä toisista ihmisistä. Ihmiset eivät kontrolloi toisiaan, he ovat vieraita toisilleen. Täällä tuntuu olevan sellainen asenne, ettei piitata toisten asioista, kunhan vain itse tulee toimeen”, puhuu ylikomisario Eero Reijonen, joka kuului väkivaltarikollisuutta Lahdessa 1978 tutkineeseen toimikuntaan. Toimikunnan asetti Lahden kaupunginhallitus 1978. Toimikuntaan kuului Reijosen lisäksi useita muita asiantuntijoita.-
Tällainen juttu oli ESS:ssa 1978 – eipä ole asiat paljon muuttuneet. ”Money talks in the business-city Lahti”, Suomen suurin kylä! Kivinen on tie ja mutkikas ?!
Tämänpäiväisen (10/1 ) ESS kirjoituksen johdosta!
Kiitos viestistäsi. Jos yksikin lahtelainen kokee, ettei hänestä tai hänen lähellään olevista ihmisistä välitetä niin silloin meidän jokaisen kannattaa katsoa peiliin. Jos mennään 40-50 vuotta ajassa taaksepäin niin monessa Suomen kaupungissa poliisit ja palomiehet kohtasivat väkivaltaisia entisiä rintamamiehiä reagoidessaan kotihälytyksiin. Sota jätti (ja niin tulee jättämään myös Putinin aloittama sota) kurjan perinnön. Lahti on kuitenkin muuttunut paljon noista ajoista. Olen eri mieltä kanssani siinä, etteikö Lahdella olisi historiaa. Nyky-Lahdella on historia – johon kuuluu mm. evakkojen vastaanottaminen ja Itä-Suomesta Lahteen työn perässä muuttaneiden kotouttaminen.
Luin kaikki sinun blogikirjoituksesi ja totesin, että puppua ovat. Nimimerkillä Lukija kirjoitettu kommentti on erittäin asiallinen ja olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa.
Todella loukkaavaa, ennakkoluuloista asennetta masentuneita ja työkyvyttömyyseläkeläisiä kohtaan. Ihan kuin masentunut itse ei osaisi hoitaa itseään, opiskella terveellisiä elämäntapoja tai vaikka tehdä taidetta terapiakseen tai hakea helpotusta liikunnasta. Ei masentunut ihminen ole synonyymi typerälle!
Masentunut ei ole niin ikävää seuraa että häntä ihmiset karttelisivat, päinvastoin. He ovat kilttejä ja mukavia, joustavia, myötäileviä, heitä on hyvä käyttää hyväkseen ja likasankona. Moni masentunut ja jopa eläkeläinen tekee työtä tai hoitaa perhettään tai vanhuksiaan ja uupuu vaan lisää. Mielestäni masentuneelle tärkeintä on opetella jämäkkyyttä ja omien rajojen pitoa niin että osaa pitää puolensa ja sanoa kiusaaville, loukkaaville ja hyväksikäyttäville ihmisille vastaan ja mielellään poistaa elinpiiristään.
Anteeks vaan mutta minulla on masentuneena ja työkyvyttömyyseläkeläisenä ihan tarpeeksi hommia ja projekteja niille päiville kun vointi sallii että en kyllä ehtisi jonnekin roro-juttuihin. Ehkä voisin tulla vetämään taide- ja liikuntaryhmiä, 27 euroa tunti on taksani ryhmille.
Olen aivan samaa mieltä kanssasi siinä, että masentuneet eivät ole typeriä. Samoin olen kanssasi samaa mieltä, että masentuneita on helppo käyttää likasankoina. Masentuminen nimenomaan merkitsee sitä, että ihmisen henkiset voimavarat ovat vähissä. Kun näin on, hän tarvitsee toisten ihmisen tukea ja apua. Mielestäni toisen ihmisen tukeminen ei tarkoita sitä, että ryhtyy tekemään päätöksiä hänen puolestaan. Tuki voi tarkoittaa apua käytännön asioissa tai se voi tarkoittaa sitä, että auttaa sopivilla kysymyksillä masentunutta nostamaan katseensa johonkin uuteen, josta masentunut voi saada uusia voimavaroja elämäänsä.
Your method of explaining the whole thing in this paragraph
is in fact pleasant, every one be capable of without difficulty be aware of it, Thanks a lot.
I want to to thank you for this very good read!! I definitely enjoyed every bit of it.
I’ve got you bookmarked to check out new things you post…
Nice to hear!