Yksinäisyys sattuu

Tutkimusten mukaan jo ennen koronaa joka viides suomalainen koki olonsa yksinäiseksi aina tai hyvin usein. Joka viides vastaantulija. Neljä tai viisi oppilasta jokaisessa koululuokassa. Vähintään yksi työkaveri kahvihuoneessa. Vanhusten ja työttömien parissa yksinäisyys on vielä yleisempää. Tutkimuksissa yksinäiset tarjoavat ratkaisuksi yksinäisyyteen itsemurhaa tai tottumista yksinäisyyteen. RoRo-malli tarjoaa paremman ratkaisun.

Antti Rönkä kirjoittaa omaelämänkerrallisessa romaanissaan Jalat ilmassa (2019) koulukiusatun uudesta alusta opiskelupaikkakunnalla näin: Juuri tämä on vaikeinta ihmisten kanssa olemisessa, tämä ristiriita että samalla haluaa olla tekemisissä ja samalla ei halua. Haluaa koska se on ainut keino selvitä hengissä, ainut keino nujertaa yksinäisyys, joka syövyttää hitaasti sisältä. Ja ei halua, koska jokainen ihmiskontakti on riski. Jokainen sosiaalinen tilanne antaa toiselle mahdollisuuden sanoa: ”Ole hyvä ja poistu. Kukaan ei halua nähdä sua. Kuole.”            

Monen ihmisen yksinäisyyden taustalla on päiväkodista tai koulusta alkanut kiusaaminen. Kun on tullut riittävän monta kertaa torjutuksi, ei uskalla enää lähestyä toisia ihmisiä. Yksinäisyys voi kuitenkin yllättää kenet tahansa, myös ulospäinsuuntautuneen ja sosiaalisen ihmisen. Muutto toiselle paikkakunnalle, läheisen ihmisen kuolema, ero puolisosta tai työttömäksi jääminen voi aiheuttaa sen, että ihminen ei osaakaan toimia sosiaalisesti uudessa tilanteessa. Hän jää yksin. Vähitellen hän alkaa uskoa olevansa yksin siksi, että on jollain lailla huono eikä hänen seuransa kelpaa toisille.

Yksinäisyys on suuri terveysriski

Juho Saaren toimittamassa teoksessa Yksinäisten Suomi (2016) kerrotaan yksinäisyyden kielteisistä vaikutuksista ihmisen terveyteen. Yksinäisyys vaikuttaa haitallisesti vastustuskykyyn. Sydän- ja verisuonisairauksien sekä ylipainon riski kasvaa. Nämä sairaudet puolestaan heikentävät aivo- ja mielenterveyttä. Yksinäisen motivaatio pitää huolta itsestään ja terveydestään on usein heikompi kuin muiden. Yksinäisyys lisää alkoholin ja muiden päihteiden liikakäyttöä. Yksinäisyys aiheuttaa mitattavissa olevaa kipua ja muutoksia aivoissa. Se on merkittävä dementian riskitekijä.

Yksinäiseltä puuttuu tukiverkosto

Yksinäiseltä puuttuu tukiverkosto. Juho Saari tarkastelee kirjassaan Yksinäisten yhteiskunta (2010) niitä erilaisia käytännön hyötyjä, joita ystävyyssuhteet ihmiselle tarjoavat. Ystävältä ihminen voi saada muuttoapua tai lainaksi rahaa. Ystävän kautta hän voi saada tiedon uudesta työpaikasta tai hyödyllisestä nettisivustosta. Ystävän antama henkinen tuki voi olla tarpeen muutostilanteissa eli kun ihminen vaihtaa työ- tai opiskelupaikkaa, hänen lähiomaisensa kuolee tai hän käy läpi avioeron. Ystävyyssuhteet liittyvät myös arvostukseen ja statukseen. Jos ihmisellä on tietty henkilö ystävänä, häneen suhtaudutaan eri tavalla kuin jos hänellä ei ole tätä ystävyyssuhdetta. Ystävyyssuhteiden kautta ihminen kokee hyväksyntää ja saa kokemuksen kuulumisesta joukkoon. Ihminen, jolla on ystäviä, tulee toimeen elämässään monella tapaa paremmin kuin yksinäinen.

RoRo-ryhmät yksinäisyyden vähentäjänä

RoRo-ryhmien käyttöönotolla olisi merkittävä vaikutus yksinäisyyden vähentäjänä. Työtön pääsee osaksi yhteisöä ja tutustuu mahdollisesti myös joidenkin ryhmäläisten ystäviin tai perheenjäseniin. RoRo-ryhmäläiset voivat helpottaa vanhusten yksinäisyyttä kirjoittamalla tuntemattomille vanhuksille kirjeitä ja kortteja sekä vierailemalla palvelutaloissa ja hoivakodeissa keskustelemassa, pelaamassa seurapelejä, esittämässä sketsejä, laulamassa vanhusten kanssa tai tanssittamassa senioreita. Ryhmäläiset voivat helpottaa yksinäisyyttä myös kouluttautumalla ryhmäajalla Palvelevan puhelimen, Kriisipuhelimen tai Mieli ry:n vapaaehtoiseksi puhelin- tai nettipäivystäjäksi ja käyttämällä ryhmäaikaa tähän työhön. Seurakunnan tai jonkin järjestön kautta he voivat hakeutua ystäväpalveluun ja vierailla ryhmäajalla yksinäisten vanhusten luona.

RoRo-ryhmissä voidaan tutustua edullisiin tai ilmaisiin harrastuksiin ja järjestöjen tekemään vapaaehtoistyöhön. Tutkimusten mukaan yksinäiset tekevät vähemmän vapaaehtoistyötä kuin muut. Harrastusten ja järjestötyön kautta ihmiset voivat löytää merkityksellisiä sosiaalisia suhteita elämäänsä. 

Tutkimusten mukaan yksinäiset ajattelevat, että yksinäisyydelle ei voi tehdä mitään. RoRo-ryhmässä tämä ajatus voidaan ottaa esiin ja pohtia yhdessä, voisiko yksinäisyydelle sittenkin tehdä jotain: Mitä voivat tehdä yksinäisten hyväksi ne, jotka eivät tällä hetkellä ole yksinäisiä? Mitä piti tapahtua, että jostain yksinäisestä ryhmäläisestä tuli ei-yksinäinen? Miten meidän tulee tässä ryhmässä toimia, jotta kukaan ryhmäläinen ei enää kuukauden kuluttua koe olevansa yksinäinen? – Oletko sinä yksinäinen? Jos olet ja jos olet joskus ollut työtön, olisitko halunnut kuulua RoRo-ryhmään helpottaaksesi yksinäisyyttäsi? Kommentoi! Kommentillasi voi olla arvaamattoman suuri positiivinen vaikutus siihen, että suomalaisten yksinäisyys vähenee.